Lapseni teki kyselyn, jossa kysyttiin mikä on lempi vuodenaika. Vastasin kevät. Mutta mietin syksyä. Olisiko kuitenkin käsillä oleva vuodenaika aina paras?
Elokuussa alkaa syksy, kun iltaisin voi vähän fiilistellä katuvaloja ja vihreitä puita yhdessä. Siinä yhdistelmässä on jotain lempeää.
Jo kesällä ensimmäiset vihjeet syksyn lähestymisestä saavat kaipaamaan syksyä. Ruskan ollessa parhaimmillaan odottaa hieman hämmentyneissä tunnelmissa lehtien putoamista ja harmautta.
Se harmaa kausikin on aika hurmaava, jos vain ehtii valoisaan aikaan pistämään nenänsä ulos. Ainakin siitä ehtii nauttia runsaasti.
Harmaus ja varsinkin se pimeys iltaisin ja aamuisin toisaalta herättävät hienoista ahdistusta, jossakin tuolla syvällä sisuskaluissa.
Hieman lohtua tuo muumikirja pimeyden lähestymiseen. ”Nyt hiipi viileä syksy Muumilaaksoon. Mutta muutenhan ei tule uutta kevättä,” kirjoittaa Tove Jansson Taikurinhatussa. Suomentanut Laila Järvinen.
Harmillisinta pimeydessä on se, että ensilumen odottamisesta on hävinnyt lapsenomainen hohto. Vähintään siinä vaiheessa ensilumi saa puhisemaan, kun ajaa pimeässä kesärenkailla ensilumella.
Ensilumi voi tulla ja hävitä tai se voi aiheuttaa hurjat järjestelyt ja koneet sekä kolat ja hävitä taas seuraavana päivänä. Jotain huikean hienoa siinä silti on, kun näkee ensimmäiset hiutaleet leijailemmassa. Pakko vähän hihkaista ja hössöttää.
Iltakävelyllä tarvitaan kuitenkin sitä pimeyttä. Silloin voi nähdä tähdet tai yrittää seurata tietä säkkipimeässä puiden latvoja tähyten. Jos on pakko olla lamppu mukana niin ystäväni ohjeisti, että lapsille annetaan ne heikoimmat tuikut. Ei satu niin silmiin, kun joka tapauksessa taskulampun valokeila suhahtaa päin näköä.
Värikäs ja tänä vuonna erityisen lämmin syksy helli ulkoilijaa. Nyt kuitenkin syyslomaviikko taittoi lämpimän ja värikkään syksyn harmaaseen talven odotukseen.
Kirkasvalolamppu on kaivettu pöydän päähän tasapainottamaan hillitöntä hiilihydraattinälkää. Nastalenkkarit tulivat vastaan komerossa. Pannunpesä nuohottu. Mutta trampoliini jälleen seisoo ensilumen ja lehtikuusen neulasten peittelemänä pihan perällä.
Pakko lainata vielä Tovea Kaarina Helakisan suomentamana Muumilaaksoon marraskuusta: ”Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.”
Mistä alkaa kesä? Siitäkö että hiirenkorvat puissa eivät ole enää hiirenkorvia vaan isoja läpysköitä täynnä lehtivihreää, niin että silmiä häikäisee ja väri tuntuu korvien takana kohinana, kun veri lähtee virtaamaan. Vai ehkä siitä, kun hyttyset purjehtivat auttamaan kasvimaan perustamisessa?
Mistä alkaa kesä? Siitäkö että hiirenkorvat puissa eivät ole enää hiirenkorvia vaan isoja läpysköitä täynnä lehtivihreää, niin että silmiä häikäisee ja väri tuntuu korvien takana kohinana, kun veri lähtee virtaamaan. Vai ehkä siitä, kun hyttyset purjehtivat auttamaan kasvimaan perustamisessa?
Lähdin selvittämään patalaiska-sanan alkuperää. Kielikello puntaroi, mikä mahtaa olla pata-sanan alkuperä ja merkitys tässä yhteydessä, mutta ei keksi varsinaista selitystä sille. Sen todetaan olevan negatiivissävytteinen vahvike sanalle laiska. Toki Kielikello on myös sitä mieltä, että pata ei voi tarkoittaa muutakaan kuin keittämiseen tarkoitettua astiaa.
Lähdin selvittämään patalaiska-sanan alkuperää. Kielikello puntaroi, mikä mahtaa olla pata-sanan alkuperä ja merkitys tässä yhteydessä, mutta ei keksi varsinaista selitystä sille. Sen todetaan olevan negatiivissävytteinen vahvike sanalle laiska. Toki Kielikello on myös sitä mieltä, että pata ei voi tarkoittaa muutakaan kuin keittämiseen tarkoitettua astiaa.
Mahtava homma, hohtava mamma! 12 vuoden asumisen jälkeen opin lopulta oikean näppäinyhdistelmän, jolla saa alipaineineen talon sisälle, jotta tulipesä syttyy paremmin. Eihän siinä tuuletettukaan kuin viikko putkeen joka aamu.
Mahtava homma, hohtava mamma! 12 vuoden asumisen jälkeen opin lopulta oikean näppäinyhdistelmän, jolla saa alipaineineen talon sisälle, jotta tulipesä syttyy paremmin. Eihän siinä tuuletettukaan kuin viikko putkeen joka aamu.
Meillä kotona tähän keskusteluun on tullut se lisä, että raivaaminen on tehtävä, koska siivooja tulee. Me kotiväki hoidamme raivaamisen ja siivooja imuroi ja pesee sekä raivaamisesta huolimatta poimii kärsivällisesti käsittämättömän määrän parittomia sukkia, legoja ja muuta sälää lattioilta.
Meillä kotona tähän keskusteluun on tullut se lisä, että raivaaminen on tehtävä, koska siivooja tulee. Me kotiväki hoidamme raivaamisen ja siivooja imuroi ja pesee sekä raivaamisesta huolimatta poimii kärsivällisesti käsittämättömän määrän parittomia sukkia, legoja ja muuta sälää lattioilta.
Teen ainakin hetkellisesti onnistuneen, aamupalan mittaisen intervention lasten pelisuunnitelmiin ja katan aamupalan heille ja tarjoilen sen Peltsin toinen luonto -sarjan kera. Kun aamupalasta on enää murusia, kaksi porkkanaa ja Peltsi jäljellä, jään itse oman teemukini kanssa töllöttämään Haltin huiputusta.
Teen ainakin hetkellisesti onnistuneen, aamupalan mittaisen intervention lasten pelisuunnitelmiin ja katan aamupalan heille ja tarjoilen sen Peltsin toinen luonto -sarjan kera. Kun aamupalasta on enää murusia, kaksi porkkanaa ja Peltsi jäljellä, jään itse oman teemukini kanssa töllöttämään Haltin huiputusta.
Syyskuun lopulla oli Kodin ja koulun -päivä. Kyläkoulun vanhemmat oli kutsuttu perinteisiin talkoisiin tekemään yhdessä koulun pihasta viihtyisämpää.
Syyskuun lopulla oli Kodin ja koulun -päivä. Kyläkoulun vanhemmat oli kutsuttu perinteisiin talkoisiin tekemään yhdessä koulun pihasta viihtyisämpää.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste