Lap­se­ni teki ky­se­lyn, jos­sa ky­syt­tiin mikä on lem­pi vuo­de­nai­ka. Vas­ta­sin ke­vät. Mut­ta mie­tin syk­syä. Oli­si­ko kui­ten­kin kä­sil­lä ole­va vuo­de­nai­ka ai­na pa­ras?

Elo­kuus­sa al­kaa syk­sy, kun il­tai­sin voi vä­hän fii­lis­tel­lä ka­tu­va­lo­ja ja vih­rei­tä pui­ta yh­des­sä. Sii­nä yh­dis­tel­mäs­sä on jo­tain lem­pe­ää.

Jo ke­säl­lä en­sim­mäi­set vih­jeet syk­syn lä­hes­ty­mi­ses­tä saa­vat kai­paa­maan syk­syä. Rus­kan ol­les­sa par­haim­mil­laan odot­taa hie­man häm­men­ty­neis­sä tun­nel­mis­sa leh­tien pu­to­a­mis­ta ja har­maut­ta.

Se har­maa kau­si­kin on ai­ka hur­maa­va, jos vain eh­tii va­loi­saan ai­kaan pis­tä­mään ne­nän­sä ulos. Ai­na­kin sii­tä eh­tii naut­tia run­saas­ti.

Har­maus ja var­sin­kin se pi­meys il­tai­sin ja aa­mui­sin toi­saal­ta he­rät­tä­vät hie­nois­ta ah­dis­tus­ta, jos­sa­kin tuol­la sy­väl­lä si­sus­ka­luis­sa.

Hie­man loh­tua tuo muu­mi­kir­ja pi­mey­den lä­hes­ty­mi­seen. ”Nyt hii­pi vii­leä syk­sy Muu­mi­laak­soon. Mut­ta muu­ten­han ei tule uut­ta ke­vät­tä,” kir­joit­taa Tove Jans­son Tai­ku­rin­ha­tus­sa. Suo­men­ta­nut Lai­la Jär­vi­nen.

Har­mil­li­sin­ta pi­mey­des­sä on se, et­tä en­si­lu­men odot­ta­mi­ses­ta on hä­vin­nyt lap­se­no­mai­nen hoh­to. Vä­hin­tään sii­nä vai­hees­sa en­si­lu­mi saa pu­hi­se­maan, kun ajaa pi­me­äs­sä ke­sä­ren­kail­la en­si­lu­mel­la.

En­si­lu­mi voi tul­la ja hä­vi­tä tai se voi ai­heut­taa hur­jat jär­jes­te­lyt ja ko­neet sekä ko­lat ja hä­vi­tä taas seu­raa­va­na päi­vä­nä. Jo­tain hui­ke­an hie­noa sii­nä sil­ti on, kun nä­kee en­sim­mäi­set hiu­ta­leet lei­jai­lem­mas­sa. Pak­ko vä­hän hih­kais­ta ja hös­söt­tää.

Il­ta­kä­ve­lyl­lä tar­vi­taan kui­ten­kin sitä pi­meyt­tä. Sil­loin voi näh­dä täh­det tai yrit­tää seu­ra­ta tie­tä säk­ki­pi­me­äs­sä pui­den lat­vo­ja tä­hy­ten. Jos on pak­ko ol­la lamp­pu mu­ka­na niin ys­tä­vä­ni oh­jeis­ti, et­tä lap­sil­le an­ne­taan ne hei­koim­mat tui­kut. Ei satu niin sil­miin, kun joka ta­pauk­ses­sa tas­ku­lam­pun va­lo­kei­la su­hah­taa päin nä­köä.

Vä­ri­käs ja tänä vuon­na eri­tyi­sen läm­min syk­sy hel­li ul­koi­li­jaa. Nyt kui­ten­kin syys­lo­ma­viik­ko tait­toi läm­pi­män ja vä­rik­kään syk­syn har­maa­seen tal­ven odo­tuk­seen.

Kir­kas­va­lo­lamp­pu on kai­vet­tu pöy­dän pää­hän ta­sa­pai­not­ta­maan hil­li­tön­tä hii­li­hyd­raat­ti­näl­kää. Nas­ta­lenk­ka­rit tu­li­vat vas­taan ko­me­ros­sa. Pan­nun­pe­sä nuo­hot­tu. Mut­ta tram­po­lii­ni jäl­leen sei­soo en­si­lu­men ja leh­ti­kuu­sen neu­las­ten peit­te­le­mä­nä pi­han pe­räl­lä.

Pak­ko lai­na­ta vie­lä To­vea Kaa­ri­na He­la­ki­san suo­men­ta­ma­na Muu­mi­laak­soon mar­ras­kuus­ta: ”Syk­syn verk­kai­nen vaih­tu­mi­nen tal­veen ei ole en­sin­kään hul­lum­paa ai­kaa.”