Tuo on tultuaan lähemmäksi tämä
Kirkonkellot
Ihminen on luonnostaan utelias olento. Hän mielellään havainnoi ympäristöään. Sekä järjestää sitä mielessään. Kiinnostus herää, asiat asettuvat paikoilleen. Tuo tuolla kuuluu osana koulumatkaani. Liittyy maisemaan, jonka äärellä mieleni rauhoittuu.
Tämä ei kuitenkaan riitä. Me tarvitsemme tärkeisiin asioihin, ihmisiin ja juttuihin läheisemmän suhteen. Jotta niistä tulisi osa elämäämme. Että saamme niihin varsinaisen henkilökohtaisen suhteen. Tällöin niistä tulee meille tämä tässä, läheisiä.
Tämän saavuttamiseen tarvitaan rohkeutta. Niinpä ihmisen kannattaa olla mieleltään avarakatseinen ja myös avoin uusille tuulille. Ota ne haltuun. Antaa uteliaisuuden voittaa. Se poistaa väärinymmärryksiä, virhekäsityksiä ja ennakkoluuloja. Yleensä maailma on kauniimpi ja hienompi paikka kuin luulemme, meiltä pitää vain löytyä mieltä lähestyä sitä ja tutustua siihen. Syvällisesti. Muuten elämänpiirimme jatkuvasti vain pienenee ja koko ympäröivä todellisuus on vain tuo maailma tuolla eikä enää tämä tässä.
Olemme juuri aloittaneet paastonajan. Sen tarkoituksena on auttaa meitä luopumaan turhasta ja keskittymään oleelliseen. Oleellisen keskittyminenkin on lopulta turhaa, jos siihen ei sisälly uuden löytäminen. Myös tutuista asioista ja henkilöistä. Tarvitsemme kykyä löytää niihin uudenlaisen, läheisemmän suhteen.
Ja näin on myös kristinuskon laita. Jumala ei ole vain tuo tuolla ylhäällä taivaassa eikä Raamatun sisältö vain tuolloin muinoin tapahtuneita asioita. Jumala voi tulla lähellemme, haluaa sitä ja hänen armostaan voi tulla elämäämme turva, joka antaa rohkeuden ja voiman katsoa avoimin mielin uutta ja kaukaistakin. Niin sitä, mistä Raamattu puhuu, tule tämä ilo, joka tuo onnen elämään, tähän ja nyt.
Siksi paastonaikana kannattaa muistaa kirjailija Mika Waltarin Kieku ja Kaiku -sarjakuvaan kirjoittamat viisaat sanat: ”Tärkeintä ei ole tavara, vaan mieli altis, avara.” Se auttaa meitä luomaan uuden suhteen ympäristöömme. Paasto on siihen etsikkoaika. Käyttäkäämme se hyväksemme.