Olet­ko jos­kus val­vo­nut koko yön ja odot­ta­nut aa­mun pian koit­ta­van? Tar­vit­si­sit le­poa ja tor­kut vä­hän, sil­lä huo­mi­nen pi­täi­si jak­saa, en­nen kuin pää­see nuk­ku­maan. Tämä on ai­na­kin äi­deil­le tut­tua, kun yö­u­net jää­vät vä­liin yö­syöt­tö­jen tai lap­sen sai­ras­ta­mi­sen vuok­si.

Ai­ka py­säh­tyy, vain aja­tuk­set pyö­ri­vät pääs­sä ja seu­raat kel­lon kul­ke­mis­ta, et­tei uni yl­lä­tä en­nen lap­sen seu­raa­vaa hoi­to­ker­taa.

Isom­pien las­ten lei­ril­lä olen jos­kus kuul­lut aa­mu­ter­veh­dyk­se­nä: ”Me ei nu­kut­tu yh­tään vii­me yö­nä!”

Se on ol­lut po­ru­kan ta­voit­tee­na ja kers­kai­lun ai­he aa­mul­la. Il­ta­päi­väl­lä val­vo­mi­nen nä­kyi hei­dän suo­ri­tuk­sis­saan muu­ten­kin. Val­vo­mi­nen on ko­et­tu seik­kai­lu­na ja kai ai­kui­suu­den mit­ta­na, ai­ka ar­ve­lut­ta­va­na sel­lai­se­na. Tut­ki­jat ovat usein pu­hu­neet uni­va­jeen vaa­rois­ta, eten­kin ai­kui­sil­la ja kas­vui­käi­sil­lä.

Val­vo­mi­sen sun­nun­tain teks­tis­sä ker­ro­taan vii­sais­ta ja tyh­mis­tä mor­sius­nei­dois­ta, jot­ka nuk­kui­vat odot­ta­es­saan hää­juh­lien al­ka­mis­ta. Sää­lin jo lap­se­na, et­tä hei­dän oli läh­det­tä­vä liik­keel­le yöl­lä, kos­ka aa­mu­virk­ku­na on val­vo­mi­nen ai­na ol­lut it­sel­le­ni vai­ke­aa. Hei­dän piti ol­la val­mii­na sy­tyt­tä­mään lamp­pun­sa, kun sul­ha­nen saa­puu ja juh­la al­kaa. Ne, jot­ka ei­vät ol­leet va­rau­tu­neet pit­kään odo­tuk­seen, oli­vat val­vo­neet tur­haan ja läh­ti­vät pet­ty­nei­nä ko­tiin.

Täs­sä ker­to­muk­ses­sa on­kin val­vo­mi­sen mer­ki­tyk­se­nä tark­kaa­vai­suu­den säi­ly­mi­nen. Elä­mä voi tur­rut­taa ih­mi­sen aja­tuk­set ar­ki­siin asi­oi­hin, jol­loin yh­teys Ju­ma­laan saat­taa unoh­tua, ”tor­kah­taa”. Sil­loin va­lin­nat ja pää­tök­set tu­lee teh­tyä ly­hyt­nä­köi­ses­ti sen het­ken tar­pei­den mu­kaan, nii­den vai­ku­tus­ta ei pun­ni­ta koko lop­pu­e­lä­män kan­nal­ta. Kun­nes omal­le koh­dal­le osuu kat­ke­ra het­ki, kun jo­kin krii­si he­rät­tää ta­ju­a­maan, mi­ten kau­as on aje­leh­ti­nut omis­ta ar­vois­taan.

Saa­ko­han ka­tu­va hä­tään­sä vas­tauk­sen, jos sitä ru­koi­lee? Jee­sus it­se vas­ta­si, et­tä pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan: Tai­vaan Isä ei hyl­kää sil­loin­kaan las­taan. On hyvä sil­ti muis­taa mor­sius­nei­to­jen ope­tus: ”Val­vo­kaa siis, sil­lä te et­te tie­dä päi­vää et­te­kä het­keä.” (Matt. 25:13)

kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den srk:n las­te­noh­jaa­ja

Me ei nu­kut­tu
yh­tään
vii­me yö­nä!