Tää siu­naa uu­si vuo­si, sen an­noit ar­mos­tas.

Suo Suo­men las­ten kas­vaa kuin tai­met tar­has­sas.

Näin käy­köön pien­ten ret­ki Sun, Isä, pol­ku­jas,

ja vuo­den joka het­ki Sun ol­koon siu­naa­mas!

Löy­sin van­has­ta lu­ku­kir­jas­ta Im­mi Hel­le­nin kir­jot­ta­man ru­non, joka on kuin ru­kous tu­le­val­le vuo­del­le. Vii­me vuo­si päät­tyi voit­toi­neen ja vas­toin­käy­mi­si­neen. Nyt olem­me saa­neet käy­tet­tä­väk­sem­me uu­den vuo­den kaik­ki­ne mah­dol­li­suuk­si­neen. Mi­ten otam­me ne vas­taan?

Mie­lee­ni on jää­nyt muu­an Te­na­vat -sar­ja­ku­va, jos­sa Tel­lu ar­vi­oi al­ka­vaa uut­ta vuot­ta. Hän lu­et­te­lee pa­han­tuu­li­se­na pit­kän ri­vin asi­oi­ta, jot­ka jäi­vät te­ke­mät­tä, ja lo­pul­ta päät­te­lee: ”Tämä ei ole uu­si vuo­si. Epäi­len, et­tä meil­le on an­net­tu käy­tet­ty vuo­si!” Lu­et­te­le­mal­la epä­koh­tia voi vain mää­ri­tel­lä ti­lan­teen. Sitä en tie­dä, mi­ten tämä asen­ne aut­taa eteen­päin, kun pi­tää löy­tää ra­ken­ta­via rat­kai­su­ja.

Em­me voi tie­tää, mitä uu­si vuo­si tuo tul­les­saan, iloi­sia tai ras­kai­ta ta­pah­tu­mia. On help­po ym­mär­tää, mik­si esi­van­hem­pam­me yrit­ti­vät ai­em­min vuo­den­vaih­tees­sa näh­dä eteen­päin eri­lais­ten en­tei­den kaut­ta. He ha­lu­si­vat tie­tää en­nal­ta me­ne­tyk­sen tai on­nis­tu­mi­sen. Eh­kä nämä asen­teet oh­ja­si­vat myös rat­kai­su­jen te­os­sa: luo­vut­ta­maan vai­ke­as­sa vai­hees­sa, tai odot­ta­maan tur­haan, kun en­tei­den lu­paa­ma ei to­teu­tu­nut­kaan. Kuin­ka pal­jon mei­dän oi­ke­as­taan tar­vit­see tie­tää tu­le­vas­ta?

Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le tä­män päi­vän, jon­ka voim­me käyt­tää par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la. Voim­me aut­taa ja ar­vos­taa toi­si­am­me jo tä­nään. Ha­lu­an op­pia joka päi­vä yh­den uu­den asi­an, pie­nen­kin, sil­loin päi­vä ei ole men­nyt huk­kaan. Olen ai­na pi­tä­nyt sa­nois­ta, jot­ka muu­an mies sa­noi aa­mu­ru­kouk­se­naan: ”Ju­ma­la on huo­leh­ti­nut kai­kes­ta yöl­lä, nyt on mi­nun vuo­ro­ni.” On tur­val­lis­ta al­kaa päi­vän toi­met Ju­ma­lan avul­la, Hä­neen oh­jauk­seen­sa luot­ta­en. Jo­kai­nen päi­vä on Hä­nen lah­jan­sa, ja uu­si, käyt­tä­mä­tön vuo­si on täyn­nä näi­tä lah­jo­ja.

Siu­naus­ta al­ka­neel­le vuo­del­le toi­vot­ta­en

Kir­joit­ta­ja on seu­ra­kun­nan las­te­noh­jaa­ja