On­ko Ju­ma­laa ole­mas­sa? Mo­nen on help­po vas­ta­ta tä­hän myön­tei­ses­ti.

No en­täs Pa­ho­lai­nen? Se on eh­kä useim­mil­la jo sa­mas­sa sar­jas­sa kuin kei­jut ja jou­lu­puk­ki!

Täl­lä vii­kol­la kir­kois­sa pu­hu­taan Jee­suk­ses­ta Pa­han val­lan voit­ta­ja­na ja kuul­laan, kun hän ajoi pois pa­ho­ja hen­kiä (Luuk. 11). Jee­suk­sel­la oli suu­rem­pi val­ta kuin Pa­ho­lai­sel­la. Erääs­sä ker­to­muk­ses­sa hen­get siir­tyi­vät si­koi­hin, jot­ka ryn­tä­si­vät alas rin­teel­tä (Mark. 5).

Län­si­mais­sa puhe per­soo­nal­li­ses­ta Pa­has­ta on ris­ti­rii­tais­ta. Se näyt­täy­tyy kir­kois­sa­kin lä­hin­nä ylei­se­nä maa­il­man pa­huu­des­ta pu­hu­mi­se­na tai to­te­a­muk­se­na, et­tä tiet­ty­jä sai­rauk­sia pi­det­tiin en­nen hen­kien ai­heut­ta­mi­na. Jos joku pi­tää de­mo­ne­ja to­del­li­si­na, hä­nen aja­tel­laan tar­vit­se­van psy­ki­at­ria.

Jee­sus kui­ten­kin erot­ti sai­rau­det hen­gis­tä. Läpi Raa­ma­tun per­soo­nal­li­nen Paha esiin­tyy hen­ki­val­ta­na, joka vas­tus­taa Ju­ma­laa, mut­ta jon­ka val­lan Jee­sus kuo­le­mal­laan voit­ti. Tämä to­del­li­suus on mu­ka­na Raa­ma­tus­sa luo­mi­ses­ta maa­il­man lop­puun.

Olen ol­lut lä­he­tys­työs­sä useis­sa mais­sa. Mo­nel­la mo­der­nil­la­kin seu­dul­la Pa­ho­lai­sen to­del­li­suus on nor­maa­lia ar­kea, ja kou­lu­te­tut­kin ko­et­ta­vat suo­jau­tua amu­le­teil­la ja ri­tu­aa­leil­la. Kun joku sit­ten kään­tyy Jee­suk­sen puo­leen ja saa syn­tin­sä an­teek­si, hän­tä pu­hut­te­lee usein pe­lois­ta va­pau­tu­mi­nen ni­me­no­maan ko­ke­muk­se­na Jee­suk­ses­ta Pa­han voit­ta­ja­na.

Van­has­sa kas­te­kaa­vas­sa lu­te­ri­lai­ses­sa­kin kir­kos­sa suo­ri­tet­tiin per­ke­leen ulo­sa­ja­mi­nen ja kum­meil­ta ky­syt­tiin lap­sen puo­les­ta seu­raa­vas­ti:

– Luo­vut­kos pois Per­ke­lees­tä? – Minä luo­vun.

– Ja kai­kis­ta hä­nen te­ois­tan­sa? – Minä luo­vun.

– Ja kai­kis­ta hä­nen me­nois­tan­sa? – Minä luo­vun.

Kan­sam­me on saa­nut elää pit­kään Isän, Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen kas­tet­tu­na, ei­kä ää­rim­mäi­siä Ju­ma­lal­le se­län­kään­tä­mi­sen il­mi­öi­tä ole tar­vin­nut koh­da­ta. Uus­pa­ka­nuu­den myö­tä tä­mä­kin to­del­li­suus tu­lee va­li­tet­ta­vas­ti nä­ky­mään myös meil­lä.

Ajat­te­len, et­tä yk­si Pa­ho­lai­sen val­heis­ta on saa­da kris­ti­tyt­kin us­ko­maan, et­tei hän­tä ole ole­mas­sa. Tämä Paa­va­lin ke­ho­tus on edel­leen ajan­koh­tai­nen sa­mal­la kuin rie­muit­sem­me Pe­las­ta­jas­ta, joka kuo­le­mal­laan ja ylös­nou­se­mi­sel­laan voit­ti Pa­han val­lan:

“Pu­ke­kaa yl­len­ne Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tus, jot­ta voi­sit­te pi­tää puo­li­an­ne Pa­ho­lai­sen juo­nia vas­taan. Em­me­hän me tais­te­le ih­mi­siä vas­taan vaan hen­ki­val­to­ja ja voi­mia vas­taan, tä­män pi­mey­den maa­il­man hal­lit­si­joi­ta ja ava­ruu­den pa­ho­ja hen­kiä vas­taan. Ot­ta­kaa siis yl­len­ne Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tus, niin et­tä ky­ke­net­te pa­han päi­vän tul­len te­ke­mään vas­ta­rin­taa ja sel­viy­ty­mään tais­te­lus­ta pys­tys­sä py­sy­en.” (Ef. 6:11–13)

Lii­sa Pu­ha­lai­nen

Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan ni­mik­ko­lä­het­ti, pa­ko­lais­työs­sä Krei­kas­sa