Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Mutta unohdetaan virus, puhutaan Várbalogin mökin saunankiukaasta, joka on uusi, saatiin käyttöön juuri ennen joulua. Nautin sen antamista löylyistä varmaan senkin takia, että muistan kaikki ne hankaluudet, joita sen hankkimisessa oli.
Tarina alkaa viime kesästä. Kesäpuutarhurit olivat kotoisin Ruoveden seudulta, he ajoivat Unkariin omalla autollaan ja lupasivat ottaa mukaan kiuaskiviä, entiset olivat jo vanhoja. Ostin ne ja pakkasimme ne kohta etelää kohti suuntaavaan autoon. Mahtuisi tähän kiuaskin, kävi mielessäni, mutta en tohtinut pukea ajatusta sanoiksi.
Kun kesäpuutarhuri sitten purki kiviä vanhasta kiukaasta, hän totesi, että se oli palanut niin puhki, ettei siihen kannattaisi uusia kiviä latoa. Oli ostettava uusi kiuas. Etsin netistä tietoa, löysin sopivan merkin ja soitin mökkini lähitienoolla Itävallan puolella olevaan suureen rautakauppaan tilatakseni valitsemani kiukaan.
– Ei, ei meillä ole kiukaita.
– Ettekö voisi tilata sellaisen, jos annan teille tarkat tiedot merkistä?
– Ei meillä ole mitään yhteyksiä kiuasfirmoihin. Valitan!
Palasin netin ääreen, etsin Wienissä olevien sauna- ja kylpyhuonetarvikeliikkeitten puhelinnumerot ja soitin yhteen toisensa jälkeen. Aina sama tulos: niillä oli vain sähköllä lämpiäviä kiukaita. Viimeinen liike, suuri Wienin ulkopuolella sijaitseva firma oli valmis tilaamaan kiukaan Suomesta, heillä oli hyvät yhteydet Harviaan.
Odotin ja viimein sain viestin, että kiukaani oli saapunut. Ajoin liikkeeseen, eksyin matkalla pahasti, navi petti, kiersin ympyrää, mutta lopulta löysin liikkeen. Kiuas nostettiin autoni takakonttiin. Seuraava ongelma oli se, etten yksin saisi sitä sieltä pois, piti odottaa, että poikani ennätti tulla mukaani Várbalogiin. Hän sai kiukaan raahattua saunan eteiseen. Kurkistimme pakettia, vähän oudolta se vaikutti, mutta meillä ei ollut aikaa tutkia sitä tarkemmin.
Sitten sain vieraita, jotka olivat kiinnostuneita uudesta kiukaastani. Avasimme paketin: merkillinen kiuas! Kävi ilmi, että minulle toimitettu malli pitäisi asentaa niin, että tulipesän luukku olisi saunan seinän ulkopuolella, siis pukuhuoneessa, vain itse kiuas saunan puolella. Mietimme, voisinko käyttää tällaista mallia, ja vastaus oli selkeä: kiuas oli palautettava. Yhteistuumin kiuas kannettiin autoni takakonttiin, vein sen takaisin liikkeeseen.
Kului taas viikkoja ennen kuin sain ilmoituksen, että uusi kiuas oli noudettavissa. Vahingosta viisastuneena tutkin sen jo liikkeessä, tällä kertaa se oli oikea malli. Sitten vain taas kyselemään, milloin poikani ehtisi taas avustajaksi. Mutta vaikka poikani on innokas saunoja, niin kiukaan asentamiseen hänellä, kaupungissa kasvaneella miehellä, ei ollut valmiuksia. Mistä siis asentaja?
Taloni maalattiin syksyn kuluessa, ja ennen kuin se voitiin maalata, seinien kolhut piti paikata. Löysin siihen tehtävään muurarin ja sain hänet suostutelluksi asentamaan kiukaan, kun hän kerran talossa oli. Hän epäröi, sanoi, ettei ollut elämässään kiuasta edes nähnyt, miten hän sen osaisi asentaa, mutta tajusi sitten, ettei asiassa ollut ongelmaa: savutorvi paikoilleen, eristykset seinään, siinä kaikki. Ostamani savutorvi oli muutamaa senttiä liian lyhyt, kiuas oli pantava korokkeelle. Mistä koroke? Sekin ongelma ratkesi, ja siinä se kiuas nyt seisoi, ei muuta kuin latomaan uusia kiuaskiviä. Ohimennen sanoen: kiuaskiviä olisi ollut Wienin saunaliikkeissäkin saatavilla, niitä tarvitaanhan sähkökiukaissakin, niitä siis oli turha Ruovedeltä asti kuljettaa.
Polttelin saunanpesässä tulta ensin vain kokeeksi nähdäkseni, että kiuas toimi, että savu meni sinne minne kuuluikin, että kivet kuumenivat. Ja kuumenivathan ne, nopeasti. Kun ensimmäisen kerran joskus joulukuussa istuin lauteilla ja heitin löylyä uudelle kiukaalle, se sähähti niin vihaisesti, että ihan säikähdin. Löylyt olivat makoisat, lämpö hiveli luitani. Siunattu sauna!
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste