Tam­pe­reen te­at­te­ri­ker­ho­lai­set te­ki­vät syys­kuun alus­sa muis­te­lu­mat­kan Ee­va-Lii­san Man­ne­rin (1921–1995) ja­lan­jäl­jil­le ja asuin­si­joil­le ja pii­pah­ti­vat myös Ruo­ve­del­lä Pa­ta­las­sa, mis­sä Man­ner viet­ti ke­si­ään 1970-lu­vul­ta vuo­teen 1985 as­ti. Man­ner kut­sui mök­ki­ään myös Kat­ti­lak­si.

Tee­ma­mat­kan jär­jes­te­lyis­tä vas­ta­si Man­ne­rin pit­kä­ai­kai­nen ys­tä­vä, näy­tel­mä­kir­jai­li­ja, te­at­te­ri­oh­jaa­ja ja toi­mit­ta­ja Mai­re Mar­ti­kai­nen. Hän tun­si Man­ne­rin tä­män elä­män vii­mei­set vuo­det ja toi­mi myös Man­ne­rin luot­to­hen­ki­lö­nä.

Tam­pe­reen Oja­ka­dul­ta mat­kaan läh­te­nyt bus­si hu­raut­ti vauh­dil­la Ruo­ve­del­le Pa­ta­laan, mis­sä te­at­te­ri­ker­ho­lai­sia oli­vat vas­tas­sa Erk­ki ja Ire­ne Sii­to­nen, Man­ne­rin ke­sä­pai­kan ny­kyi­set omis­ta­jat.

Erk­ki Sii­to­nen ker­toi ta­lon näyt­tä­vän ul­koa täy­sin sa­mal­ta kuin Ee­va-Lii­san ai­kaan. Pi­ha­maan kas­vil­li­suus oli to­sin sil­loin kor­ke­a­ta ja kuu­si­met­sä sa­kea.

Vaik­ka Man­ner en­sin ihas­tui­kin ta­loon iki­hy­vik­si, talo oli to­del­li­suu­des­sa huo­nos­sa kun­nos­sa ja kai­vo­kin oli myy­jän puo­lel­la. Ja tont­ti ih­meel­li­sen muo­toi­nen.

–  Ny­kyi­nen z-kir­jain osit­tain jäl­jit­te­lee sitä, va­li­tet­ta­vas­ti, Erk­ki Sii­to­nen ker­toi.

Kos­ka Ee­va-Lii­sa Man­ne­rin ker­rot­tiin rii­taan­tu­neen mö­kin myy­jän kans­sa, haki hän lo­pul­ta juo­ma­ve­ten­sä jyr­kän rin­teen al­la si­jait­se­vas­ta Kal­li­o­jär­ves­tä. Hän me­loi ka­noo­til­la jär­ven kes­kel­le ha­ke­maan vet­tä. Myö­hem­min hän ra­ken­nut­ti ran­taan myös oman sau­nan.

Kun Sii­to­set os­ti­vat mö­kin vuon­na 1985, talo oli kym­me­nen sent­tiä vi­nos­sa. Se oli ir­to­ki­vien pääl­lä ja kaik­ki uu­nit oli­vat käyt­tö­kel­vot­to­mia. Oli teh­tä­vä täys­re­mont­ti.

"Näillä rullaluistimilla Eeva-Liisa liikkui pirtissä täällä ollessaan", näytti Erkki Siitonen.

Anu Kuivasmäki

Erk­ki Sii­to­nen eh­ti ta­va­ta Man­ne­ria muu­ta­mia ker­to­ja ja kir­jai­li­jas­ta jäi mo­nia muis­to­ja. Eri­tyi­ses­ti omin­ta­kei­set tar­jot­ta­vat ovat jää­neet mie­leen.

– Lais­kan akan pi­ka­kah­vi oli mie­len­kiin­toi­nen yh­dis­tel­mä. Sii­nä oli kyl­mää coca co­laa ja pi­ka­kah­via. Se oli oi­ke­as­taan niin ka­ma­laa, et­tä se oli hy­vää.

Skoot­te­ri­kin Man­ne­ril­la oli.

– Vauh­tia piti ol­la, et­tä se py­syi pys­tys­sä. Hil­jaa men­nes­sä meno oli hu­te­ram­paa.

Erk­ki muis­taa Man­ne­rin myös rul­la­luis­tel­leen pir­tin lat­ti­al­la. Rul­la­luis­ti­met ovat edel­leen ole­mas­sa ja niil­lä on oma pa­raa­ti­paik­kan­sa pir­tin or­sil­la

Tam­pe­reen Te­at­te­ri­ker­hon pu­heen­joh­ta­ja, kir­jas­to­neu­vos Tuu­la Mar­ti­kai­nen sa­noo mat­kan Man­ne­rin ja­lan­jäl­jil­lä ole­van to­del­li­nen elä­mys­mat­ka.

– On hie­no pe­reh­tyä ja kes­kit­tyä Man­ne­riin. Esit­te­li­jä oli vie­hät­tä­vä ja hän ker­toi mu­ka­vas­ti Man­ne­rin asu­mi­ses­ta tääl­lä. Kos­ket­ta­vaa.

Mar­ti­kai­nen ei hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tun­te­nut Ee­va-Lii­sa Man­ne­ria.

– Hän ei ol­lut sil­lä ta­val­la kuin Kir­sit, Jaa­kot ja Mirk­ka Re­ko­lat, jot­ka oli­vat ai­na ha­luk­kai­ta tu­le­maan esiin­ty­mään. Hän oli omis­sa olois­saan. Mut­ta kir­jal­li­ses­ti­han hän oli tär­keä hen­ki­lö. Hä­nel­lä on niin mah­ta­va tuo­tan­to ja ru­not ovat ihan val­ta­van suo­sit­tu­ja, Tuu­la Mar­ti­kai­nen tie­tää.

Maire Martikainen oli Manner-matkan järjestelyiden takana. Hän oli Mannerin pitkäaikainen ystävä. Vierellä dosentti Tuula Hökkä. Hän on Eeva-Liisa Manner-ekspertti.

Anu Kuivasmäki

Bus­si­mat­kal­la esi­tel­möi­nyt Man­ner-tut­ki­ja, do­sent­ti Tuu­la Hök­kä puo­les­taan ker­too käy­neen­sä Kat­ti­las­sa ker­ran ai­kai­sem­min­kin.

– Sil­loin Ee­va-Lii­sa asui tääl­lä, mut­ta hän ei sat­tu­nut ole­maan pai­kal­la.

Te­at­te­ri­ker­ho­lais­ten jär­jes­tä­mäs­tä mat­kas­ta hän oli lu­mou­tu­nut.

Man­ner-eks­per­tin mie­les­tä Man­ne­rin tuo­tan­to on mer­ki­tyk­sel­li­nen myös tänä päi­vä­nä.

– Hän­hän on Suo­men 1900-lu­vun jäl­ki­puo­len kes­kei­sin ru­noi­li­ja ja draa­ma­kir­jai­li­ja –  erit­täin mer­kit­tä­vä.

Hö­kän mie­les­tä Man­ne­rin draa­mat ovat ol­leet pait­si­os­sa, kos­ka suu­ri osa niis­tä on kä­si­kir­joi­tuk­sia ei­kä nii­tä ei ole ai­em­min jul­kais­tu tai pai­net­tu.

– Toi­vo­taan et­tä nii­hin­kin nyt vi­ri­ää li­sää kiin­nos­tus­ta.

Ee­va-Lii­sa Man­ne­rin ihai­li­jak­si tun­nus­tau­tu­va Satu Has­si ker­too pääs­seen­sä mu­kaan ret­kel­le ys­tä­vän hou­kut­te­le­ma­na vaik­ka ei te­at­te­ri­ker­ho­lai­nen ole­kaan.

– Oi­kein kiva et­tä hou­ku­tel­tiin. Ys­tä­vä­ni Mai­re Mar­ti­kai­nen ja Kir­si Kun­nas oli­vat Ee­va-Lii­sa Man­ne­rin lä­hei­siä ys­tä­viä, niin et­tä minä olen kuul­lut heil­tä pal­jon Ee­va-Lii­sas­ta. It­se en hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti hän­tä tun­te­nut.

Kansanedustaja Satu Hassi (vihr) tunnustautui Eeva-Liisa Mannerin tuotannon ystäväksi.

Anu Kuivasmäki

Pii­pah­dus Pa­ta­las­sa on ohi ja tyy­ty­väis­tä vä­keä nou­see lin­ja-au­toon. Man­ner-ret­ki jat­kuu Kan­ga­sa­lal­le kir­jai­li­jan toi­seen ke­sän­viet­to­paik­kaan. Mat­ka päät­tyi kir­jai­li­jan vii­mei­sel­le le­po­si­jal­le Ka­le­van­kan­kaan hau­taus­maal­le.

Näyt­te­li­jä Ah­ti Jo­ki­nen tii­vis­tää päi­vän an­nin jo Pa­ta­las­sa.

– Tämä on ol­lut ihan hui­kee reis­su. Ker­ta kaik­ki­aan, et­tä vie­lä täl­lä­kin iäl­lä voi op­pia li­sää. Ei tur­haan sa­no­ta, et­tä suo­ma­lai­sen ja tam­pe­re­lai­sen ru­nou­den ihan yks ylim­piä ja ylit­tä­mät­tö­mim­piä mes­ta­rei­ta on ky­sy­myk­ses­sä, Jo­ki­nen ke­huu Ee­va-Lii­sa Man­ne­ria.

Ei­kä suot­ta.

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 26.9.2022.