Py­häin­päi­vä kut­suu mei­tä su­run ja kai­pauk­sen kes­kel­lä muis­te­le­maan edes­men­nei­tä rak­kai­tam­me. Se kut­suu mei­tä miet­ti­mään kaik­kea sitä hy­vää ja ra­kas­ta, mikä on ol­lut meil­le elä­mäs­sä tär­kein­tä. It­ku ja tus­ka saat­taa ol­la juu­ri syn­ty­nyt­tä tai se nos­taa pää­tään vie­lä kuu­kau­sien, vuo­sien, jopa vuo­si­kym­me­nien ta­kaa. Meil­lä on lupa sur­ra ja kai­va­ta, muis­tel­la ja jopa unoh­taa.