Tus­kin oli Ta­pi­o­lan jou­lu­to­rin ovet saa­tu au­ki lau­an­tai­aa­mu­na, kun ylei­sö suun­ta­si mää­rä­tie­toi­ses­ti koh­ti herk­ku­ja ja kä­si­töi­tä not­ku­via myyn­ti­pöy­tiä. Osa tuli var­ta vas­ten naut­ti­maan rii­si­puu­roa ja ru­si­na­sop­paa tai jou­lu­tort­tu­ja.

Vää­rin­ma­jan ky­lä­toi­mi­kun­nan jär­jes­tä­mäl­le jou­lu­to­ril­le oli saa­pu­nut 13 myy­jää, mikä oli ai­ka lail­la sama mää­rä kuin edel­li­se­nä vuon­na.

Kir­kon­ky­läl­tä tul­lut An­na Tat­ta­ri is­tah­ti kah­vi­oon jou­lu­puu­ron ää­reen. Vie­lä vii­me vuon­na hän oli myy­mäs­sä vil­la­suk­kia, mut­ta nyt hän oli hank­ki­mas­sa jou­lu­muis­ta­mi­sia.

– Ys­tä­vät ovat ky­lä­toi­mi­kun­nan tou­hus­sa mu­ka­na, niin se­kin ve­tää tän­ne päin.

Pa­ras­ta myy­jäi­sis­sä on hä­nes­tä se, et­tä nii­tä yli­pää­tään jär­jes­te­tään ky­lil­lä­kin.

– Kyl­lä tämä jou­luun val­mis­taa jo pik­ku­hil­jaa, An­na Tat­ta­ri sa­noi.

Joulutorin ensimmäinen tunti on perinteisesti vilkkain.

Terhi Kääriäinen

Sa­lin puo­lel­la Ai­li Koi­vu­lan ja tyt­tä­ren Lau­ra Pys­ty­län pöy­däl­lä oli ha­vuk­rans­se­ja, mus­ti­kan­var­vuis­ta teh­ty­jä kimp­pu­ja, ome­na­hil­loa, lei­von­nai­sia ja pa­ju­tuot­tei­ta.

– Vir­roil­ta tu­lin, kun tyt­tä­ren anop­pi­la on tääl­lä Vää­ris­sä, Koi­vu­la pe­rus­te­li Ta­pi­o­laan saa­pu­mis­taan.

Krans­sei­hin käy­te­tyn pih­ta­kuu­sen ok­sat oli­vat tyt­tä­ren ko­ti­pi­has­ta Vilp­pu­las­ta. Eko­lo­gis­ten pa­ju­tuot­tei­den raa­ka-ai­neet oli­vat puo­les­taan pe­räi­sin pel­lon­pien­ta­reil­ta.

– Pel­lon­pien­ta­rei­ta sii­vo­taan pan­nu­na­lu­sik­si. Nämä voi käyt­tää lop­puun ja heit­tää lo­pul­ta pe­sään, nii­den val­mis­ta­mi­ses­sa ei ole käy­tet­ty rau­ta­lan­kaa, Koi­vu­la huo­maut­ti.

Tuija Kaplin virkkaamia eläinhahmoja oli koko pöydällinen.

Terhi Kääriäinen

Tuija Kaplin pingviini on viimeistä piirtoa myöten huolellista työtä.

Terhi Kääriäinen

Tui­ja Kap­li esit­te­li tai­ten vir­kat­tu­ja eläi­miä, joi­ta oli niin hel­lit­tä­vik­si peh­mo­le­luik­si kuin avai­men­pe­rik­si. Jo­kai­sen peh­mon kai­na­loon oli ru­noil­tu loru.

– Vä­lil­lä syn­tyy loru en­sin ja sit­ten hah­mo, jos­kus taas päin­vas­toin ja sil­loin loru saat­taa teet­tää enem­män töi­tä.

Kap­li on vir­kan­nut ping­vii­ne­jä, nal­le­ja, leh­miä, sam­ma­koi­ta ja mui­ta eläi­miä use­am­man vuo­den, sil­lä nii­den te­ke­mi­nen on niin mu­ka­vaa puu­haa.

– Niin kau­an teen, et­tä tu­lee hyvä – huo­noa työ­tä en ha­lua pääs­tää kä­sis­tä, Kap­li sa­noi.

Tuu­la Su­ka­nen ja An­ja Su­ka­nen oli­vat tul­leet myy­jä­puo­lel­le lap­suus­mai­se­miin­sa Vää­riin.

He oli­vat kat­ta­neet pöy­dän kyl­mä­me­ne­tel­mäl­lä teh­dyil­lä tuok­su­vil­la saip­puo­il­la. Toi­nen puo­li myyn­ti­tis­kis­tä oli täy­tet­ty hy­vän­te­ke­väi­syys­ta­va­roil­la, ne­pa­li­lais­ten nais­ten val­mis­ta­mil­la vil­la­tuot­teil­la.

Pasi Palonen oli tuonut Mänttä-Vilppulasta Tapiolaan valmistamiaan kortteja ja kuvia.

Terhi Kääriäinen