Kees­hond-ro­dun kas­vat­ta­ja, Ida Saa­ri­lah­ti ap­ri­koi vii­me ke­sä­nä ka­ve­rei­neen, et­tä mi­täs jos läh­det­täi­siin syk­syl­lä koi­ra­näyt­te­ly­reis­sul­le Tans­kaan. Siel­lä hou­kut­ti kol­men kil­pai­lun vii­kon­lop­pu: ki­sas­sa rat­kais­tai­siin Poh­jois­mai­den ja Tans­kan voit­ta­jat sekä tar­jol­la oli myös kan­sain­vä­li­nen kil­pai­lu.

Reis­sua suun­ni­tel­tiin tar­kas­ti, mat­kaan läh­det­täi­siin ys­tä­vien isol­la pa­ket­ti­au­tol­la, jos­sa koi­ril­le­kin oli­si upe­at ti­lat.

Vuo­ro­kaut­ta en­nen läh­töä saa­tiin suun­ni­tel­mat murs­kaa­via uu­ti­sia: au­ton omis­ta­jan koi­rat oli­vat sai­ras­tu­neet. Mi­ten nyt saa­daan kuu­si koi­raa ja kol­me ih­mis­tä ta­va­roi­neen Tans­kaan?

– Mei­nat­tiin, et­tä vaik­ka ui­daan sin­ne, kau­an suun­ni­tel­tu reis­su ei tä­hän kaa­du, nau­raa Saa­ri­lah­ti.

Hel­sin­gis­sä asu­va Ida läh­ti ha­ke­maan lai­nak­si isom­paa au­toa Jy­väs­ky­läs­tä iso­van­hem­mil­taan. Idan isä kul­jet­ti kak­si koi­raa Ruo­ve­del­tä yöl­lä Ori­ve­del­le mat­kan var­rel­le, ja Tam­pe­reel­ta nou­det­tiin sin­ne val­miik­si vie­dyt ta­va­rat. 8,5 tun­nin yö­a­jon jäl­keen ta­va­rat pes­tiin ja de­sin­fi­oi­tiin.

Koi­rien eh­doil­la teh­dään ai­na kaik­ki, ja var­mis­te­taan, et­tä niil­lä on ki­vaa.

Var­si­nai­nen kil­pai­lu­mat­ka al­koi seu­raa­va­na päi­vä­nä. Ida ajoi koko mat­kan myös sil­loin, sil­lä hän oli po­ru­kan ai­noa ajo­kor­til­li­nen. Mat­kaa ei kui­ten­kaan teh­ty nas­ta lau­das­sa.

– Koi­rien eh­doil­la teh­dään ai­na kaik­ki, ja var­mis­te­taan, et­tä niil­lä on ki­vaa. Me­no­mat­kal­la käy­tiin koi­ra­met­säs­sä juok­sut­ta­mas­sa koi­ria tun­nin ver­ran. Use­an py­säh­dyk­sen tak­tii­kal­la ajo­mat­kaan meni 14 –15 tun­tia, ker­too Saa­ri­lah­ti.

Tans­kas­sa ret­ku­et­ta odot­ti vuok­rat­tu talo isoi­ne pi­hoi­neen.

Ikurin Keeshondit -kennel arvioitiin Tanskassa kahdessa eri kilpailussa kasvattajaryhmien kakkoseksi.

Frida Slotte

Saa­ri­lah­den osa­o­mis­ta­ma Iku­rin Kees­hon­dit -ken­nel me­nes­tyi eri­no­mai­ses­ti kai­kis­sa kol­mes­sa kil­pai­lus­sa.

Per­jan­tain kan­sain­vä­li­sen kil­pai­lus­sa Iku­rin ken­ne­lin koi­rat oli­vat voit­ta­ja ja kak­ko­nen niin uros­ten kuin nart­tu­jen sar­jas­sa.

– Oli ai­ka hui­kea vii­kon­lo­pun aloi­tus, kä­sit­tä­mät­tö­män hie­no päi­vä.

Kas­vat­ta­ja­ryh­mä va­lit­tiin kan­sain­vä­li­sen näyt­te­lyn toi­sek­si kau­neim­mak­si.

Lau­an­tain Poh­jois­mai­den voit­ta­ja -kil­pai­lus­sa ken­ne­lin uros oli ki­san nel­jäs ja kas­vat­ta­ja­ryh­mä olin taas toi­sek­si pa­ras kai­kis­ta ro­duis­ta, siis Best In Show kak­ko­nen.

Sun­nun­tai­na Ruo­ve­del­tä mu­kaan läh­te­nyt kas­vat­ta­jien yh­tei­nen koi­ra Iku­rin Har­mo­nia Op­ti­ma eli Lulu sai vie­lä Tans­kan voit­ta­ja 2025 -tit­te­lin eli voit­ti nart­tu­jen sar­jan.

Vaikka matkalle lähtö muuttui kimurantiksi, perillä Tanskassa reissusta nauttivat niin koirat kuin kasvattajatkin.

Frida Slotte

Hek­ti­sen vii­kon­lo­pun jäl­keen seu­raa­va tai­don­näy­te oli taas pak­kaa­mi­nen.

– Se oli ai­ka moi­nen tet­ris: kol­me ih­mis­tä, kuu­si koi­raa ja kaik­ki vii­kon­lo­pun ta­va­rat yh­teen au­toon.

Pie­ni on­gel­ma oli pal­kin­nok­si saa­tu 28 ki­loa koi­ran­ruo­kaa, joka on­nek­si pys­tyt­tiin si­joit­ta­maan ka­ve­rin mu­kaan ko­ti­mat­kal­le.

Kasvattajia kennelissä on kolmessa polvessa, Helsingissä asuva Ida, jyväskyläläinen isoäiti Pia Vatanen ja Ylä-Väärissä asuva äiti Kata Saarilahti..

Saa­ri­lah­ti on yk­si kas­vat­ta­ja Iku­rin Kees­hon­dit -ken­ne­lis­sä, joka toi­mii kol­men su­ku­pol­ven voi­min.

Lap­ses­ta as­ti kees­hon­dien kans­sa kas­va­nut Ida sai ken­ne­lin osak­kuu­den 18-vuo­tis­synt­tä­ri­lah­jak­si per­heel­tään.

– Olen it­se vä­hän kuin syn­ty­nyt sin­ne pen­tu­laa­tik­koon, sa­noo Ida.

Kas­vat­ta­jia ken­ne­lis­sä on kol­mes­sa pol­ves­sa, Hel­sin­gis­sä asu­va Ida, Ylä-Vää­ris­sä asu­va äi­ti Kata Saa­ri­lah­ti ja jy­väs­ky­lä­läi­nen iso­äi­ti Pia Va­ta­nen.

Se oli ai­ka moi­nen tet­ris: kol­me ih­mis­tä, kuu­si koi­raa ja kaik­ki vii­kon­lo­pun ta­va­rat yh­teen au­toon.

En­sim­mäi­set pen­nut syn­tyi­vät 1983. Pen­tu­ja syn­tyy har­vak­sel­taan, kes­ki­mää­rin vain ker­ran vuo­des­sa.

– Vä­lil­lä tun­tuu has­sul­ta pu­hua ken­ne­lis­tä, kos­ka ei meil­lä ole eril­lis­tä ra­ken­nus­ta koi­ril­le. Pen­nut syn­ty­vät ja kas­va­vat meil­lä olo­huo­neen vie­rei­ses­sä työ­huo­nees­sa. Kah­dek­san viik­koa ele­tään ja hen­gi­te­tään sitä pen­tu­ai­kaa.

Hä­nel­le koi­ra­har­ras­tus on tär­keä myös ih­mis­ten ta­kia. Näyt­te­lys­sä voi ol­la haus­kaa, vaik­ka me­nes­tys­tä ei tu­li­si ol­len­kaan.

Ida ei ole kos­kaan miet­ti­nyt muun ro­tui­sia koi­ria it­sel­leen, kees­hond so­pii par­hai­ten. Niis­sä on hä­nen mie­les­tään kaik­kea tar­peek­si ja juu­ri so­pi­vas­ti- ko­koa, turk­kia ja luon­net­ta.

– Ne ovat kes­ki­ko­koi­sia ja mo­ni­puo­li­sia – jak­sa­vat pit­kil­le met­sä­len­keil­le, mut­ta tyk­kää­vät jos­kus myös soh­van­nur­kas­ta. Niil­lä on hyvä huu­mo­rin­ta­ju – ja ai­vot ovat ma­ku­pa­lan muo­toi­set. Nii­den kans­sa elä­mi­nen ei ole kos­kaan lii­an to­tis­ta.