Har­mais­ta gra­niit­ti­loh­ka­reis­ta muu­ra­tul­la ki­vi­ja­lal­la sei­soo man­sar­di­kat­toi­nen talo, joka lois­taa syy­sau­rin­gos­sa. Talo is­tuu niin hy­vin pai­kal­leen van­han na­ve­tan, lai­tu­mien ja hoi­de­tun pi­han kes­kel­le, et­tä pää­o­ven ylä­puo­lel­la nä­ky­vä vuo­si­lu­ku 1999 häm­mäs­tyt­tää. On­ko talo to­del­la­kin vain rei­lut pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ra­ken­net­tu?

Lau­ra Sar­va­na, 21, os­ti Teis­kon Asun­ti­las­ta Erk­ki­län ni­mel­lä kul­ke­van ta­lon vuo­si sit­ten lop­pu­ke­säs­tä. Kun myyn­ti-il­moi­tus osui sil­miin ne­tis­sä, Lau­ra tuli pai­kal­le isän­sä kans­sa: – Heti ihas­tut­tiin.

Talo seisoo ryhdikkäänä kiviperustuksillaan.

Terhi Kääriäinen

Nykyistä päärakennusta ei välttämättä tunnistaisi samalta paikalta puretun talon valokuvasta.

Terhi Kääriäinen

Ra­ken­nu­sin­si­nöö­ri­o­pin­not Tam­kis­sa oli­vat vuo­si sit­ten juu­ri al­ka­mas­sa. Lau­ra tie­si muut­ta­van­sa joko kau­pun­kiin tai Erk­ki­lään. Hän oli asu­nut lu­ki­o­vuo­ten­sa kau­pun­gis­sa, jo­ten sen­kin hy­vät ja huo­not puo­let oli näh­ty. Maa­lais­ta­lon tyt­tä­re­nä oma­ko­ti­ta­lon työt ei­vät pe­lot­ta­neet.

Ka­ve­rit ih­met­te­li­vät al­kuun os­to­pää­tös­tä, mut­ta ko­ti­vä­ki Mu­ro­lees­sa kan­nus­ti. Sel­vi­si, et­tä pai­kal­la oli kyt­kös su­vun his­to­ri­aan: se on ol­lut mum­mun tä­din ko­ti­ta­lo, ja siel­lä on viet­tä­nyt pal­jon ai­kaa lap­se­na myös mum­mu.

Nyt ta­los­ta on muo­tou­tu­nut koko Sar­va­nan per­heen pro­jek­ti. Vaa­ri toi­mii nur­mi­kon­leik­kaa­ja­na. Iso­ve­li vil­je­lee kuu­den heh­taa­rin pel­to­a­laa, ja met­sää­kin on hoi­det­ta­va nel­jän heh­taa­rin ver­ran. Ylä­ker­ran ma­kuu­huo­nees­ta nä­ky­vät 120 ome­na­puun tar­han ta­ka­na vel­jen lai­dun­ta­vat an­gus­nau­dat.

Kun astuu Lauran Sarvanan lempihuoneeseen keittiöön, vaikutuksen tekevät heti yli kolmen metrin huonekorkeus, vanhanmalliset ikkunalaudat, leveät jalkalistat ja puusepän tekemät keittiökalusteet.

Terhi Kääriäinen

Vuoden vanha rottweiler Terttu pitää vahtia Laura Sarvanan kotona Teiskon kirkkotiellä.

Terhi Kääriäinen

Ta­lon myy­nyt pa­ris­kun­ta oli pur­ka­nut huo­noon kun­toon pääs­seen pää­ra­ken­nuk­sen, kai­vat­ta­nut kel­la­ril­le li­sää sy­vyyt­tä ja pys­tyt­tä­nyt ta­lon pik­ku­tark­ka­na puu­se­pän­työ­nä.

Eni­ten Lau­ra Sar­va­naa miel­lyt­tä­vät ko­ko­nai­suus ja se tapa, mil­lä talo on ra­ken­net­tu van­haa kun­ni­oit­ta­en. Ik­ku­nat, ovet ja osa run­gos­ta ovat pe­räi­sin en­ti­ses­tä, ar­vi­ol­ta 1930–40-lu­vul­la ra­ken­ne­tus­ta kak­si­ker­rok­si­ses­ta ta­los­ta.

Ala­ker­ras­sa si­jait­se­vat sau­na ja ko­din­hoi­to­ti­lat, kes­ki­ker­rok­ses­sa keit­tiö, ruo­ka­sa­li ja olo­huo­ne, ja ylä­ker­ta on ja­et­tu kah­teen suu­reen ma­kuu­huo­nee­seen.

300 ne­li­ö­tä läm­pi­ää oman per­heen met­säs­tä saa­ta­vil­la kla­peil­la ja hir­si­ta­lo­teh­taan pilk­keel­lä, joi­ta työn­ne­tään puu­kat­ti­laan. Joka ker­rok­seen on li­säk­si muu­rat­tu ve­si­kier­toi­sen lat­ti­a­läm­mi­tyk­sen tu­ek­si tak­ka, ku­kin oman­lai­sen­sa, esi­mer­kik­si olo­huo­nees­sa Eliel Saa­ri­sen pii­rus­tus­ten mu­kai­nen.

Aurinkoisella kuistilla on hyvä nauttia iltapäiväkahvit tai nokoset.

Terhi Kääriäinen

Vanha piano on edellisiltä asukkailta ostettu.

Terhi Kääriäinen

Ta­loon pää­si muut­ta­maan il­man suu­rem­pia re­mont­te­ja. Pe­rin­teis­ten pa­pe­ri­ta­pet­tien kuo­sit­kin miel­lyt­ti­vät uut­ta omis­ta­jaa. Kaik­kea ei ole si­sus­tet­tu vie­lä val­miik­si as­ti, vaan Lau­ra et­sii rau­has­sa huo­ne­ka­lu­ja an­tiik­ki­liik­keis­tä ja Ike­as­ta.

– Viih­dyn tääl­lä omas­sa va­pau­des­sa. Talo on ki­van mal­li­nen ja toi­mi­va. Ai­on asua tääl­lä kau­an, Lau­ra Sar­va­na suun­nit­te­lee.

Uu­den ko­din iha­nin het­ki tu­lee heti mie­leen: vii­me jou­lu, jota vie­tet­tiin koko per­heen kes­ken.

Navetasta on haaveissa saada vuokrattava hevostalli.

Terhi Kääriäinen

Tiilinavetan seinään on maalattu vuosiluku 1937.

Terhi Kääriäinen

Ar­ki pyö­rii in­si­nöö­ri­o­pin­nois­sa ja kol­men ti­lan maa­ta­lous­töis­sä.

– Kuu­los­taa hur­jal­ta yh­dis­tel­mäl­tä, mut­ta mul­la on apu­kä­siä.

Naa­pu­ri au­raa pi­haa. Vaa­ril­la meni kah­dek­san tun­tia nur­mi­kon­leik­kuu­seen, jo­ten Lau­ra ot­ti nel­jä lam­mas­ta avuk­si. Haa­vee­na on vuok­ra­ta van­ha na­vet­ta he­vos­tal­lik­si.

– En ole ka­tu­nut tän­ne muut­toa. Tääl­lä saan elää oman­lai­sem­paa elä­mää.

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 22.9.2022.