Oli­pa hui­pen­nus koko len­to­pal­lo­ke­säl­le ja -syk­syl­le, huh.

Ke­sän Eu­roo­pan lii­gan jäl­keen kat­se tii­vis­tyi EM-ki­sa­hui­pen­nus­ta koh­den. Jo­tain eh­kä en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta oli odo­tet­ta­vis­sa.

It­sel­lä­ni oli mie­le­tön mah­dol­li­suus liit­tyä len­to­pal­lo­lii­ton kent­tä­tii­miin ra­ken­ta­maan koko pa­let­tia No­kia-aree­nal­le alus­ta lop­puun saak­ka or­ga­ni­saa­ti­os­sa.

Eu­roo­pan len­to­pal­lo­lii­ton CE­Vin su­pe­rad­vi­so­rit tu­li­vat tu­tuik­si, kun he tark­kai­li­vat kaik­kea te­ke­mis­täm­me – myös sa­not­tiin vas­taan, huu­mo­ri oli mei­dän valt­ti.

Mie­lel­lä­ni olin mu­ka­na, vaik­ka olim­me pai­kal­la pe­lit mu­kaan lu­kien 16 tun­nin päi­viä, rak­kau­des­ta la­jiin. Työ­tii­mi oli hui­kea.

Nokia-areenan kenttätiimiin kuului myös Timo Kiiski (toinen vas.).

Suomen lentopalloliitto

Aree­nan al­ku­loh­kos­ta jäi mie­leen jouk­ku­ei­den ys­tä­väl­li­syys: en­nen tree­ne­jä staff kät­te­li ja pe­laa­jat tu­li­vat sa­nal­le. Kiit­te­li­vät huo­len­pi­dos­ta ja jär­jes­te­lyis­tä.

Oli mah­dol­li­suus ol­la kaik­kien jouk­ku­eit­ten tree­neis­sä mu­ka­na use­am­man ker­ran.

Pe­lit me­ni­vät Suo­men osal­ta eri­no­mai­ses­ti. Kaik­ki oli jat­ku­moa ke­säs­tä, ka­ve­ril­le ei an­ne­ta mi­tään il­mai­sek­si. Loh­kos­ta jat­koon.

Viro-tap­pi­o­ta oli tur­ha mu­reh­tia, vel­jes­kan­sa pe­la­si hur­mok­ses­sa ja pe­li­päi­vän tree­nit näh­ty­ä­ni mel­kein pys­tyi ais­ti­maan kuin­ka käy. Hy­väl­lä mie­lin, et­tä osui tuo peli Vi­rol­le.

Täällä tehtiin lentopalllohistoriaa, Milano Unipol.

Timo Kiiski

Loh­ko ohi, kamp­pei­ta ei pa­kat­tu­na, ja läh­tö To­ri­noon edes­sä.

Sit­ten al­koi­kin suu­ren ur­hei­lu­juh­lan tun­tu.

Suo­mi oli Krei­kan kans­sa ta­sa­vä­ki­ses­sä pe­lis­sä koko ajan mu­ka­na, ajoit­tain näyt­ti Suo­mel­le nou­ta­jan tu­le­van. Vaan luot­ta­mus oli sii­hen, et­tä tä­mä­kin jouk­ku­ee­na hoi­de­taan, kan­toi lop­puun saak­ka.

Mitä ih­met­tä, Ita­lia vas­taan.

Ve­don­lyön­ti­ker­toi­met näyt­ti­vät Suo­mel­le ko­ti­mat­kaa, mut­ta toi­sin kävi. Suo­ma­lai­nen sisu näyt­ti, et­tä riit­tää vii­mei­sen pal­lon voit­ta­mi­nen. Ita­li­a­lai­nen kat­so­mo hil­je­ni tyys­tin ja pois­tui sa­la­man­no­pe­as­ti hal­lis­ta. Pet­ty­mys oli heil­le kar­mea.

Mat­ka jat­kui Mi­la­noon ja vä­lie­rään Rans­kaa vas­taa. Pal­jon olen ur­hei­lua näh­nyt ja saa­nut ko­kea, mut­ta draa­maa oli tar­jol­la.

Prons­si­pe­liin Slo­ve­nia, tä­män vuo­den VNL:n prons­si­jouk­kue. Alus­ta as­ti näki, et­tä ei ole mi­tään muu­ta vaih­to­eh­toa kuin luun kurk­kuun lyö­mi­nen, ja sen po­jat te­ki­vät su­ve­ree­ni­ses­ti.

Ol­laan otet­tu as­ke­leet maa­il­man hui­pul­le. Tu­le­vat MM-ki­sat Puo­las­sa, VNL en­nen sitä, on­han täs­sä la­tua vaik­ka min­ne. Jouk­ku­eel­la on pit­kä tai­val ta­ka­na, mut­ta toi­saal­ta pol­ku me­nes­tyk­seen vas­ta edes­sä.

Pir­kan­maal­le voi huu­taa kol­me ker­taa hei: Voit­to Köyk­kä ja Mii­ka Haa­pa­nie­mi ovat hui­kei­ta maa­il­man­luo­kan pe­laa­jia sa­moin kuin koko jouk­kue.

Oli unoh­tu­ma­ton­ta ol­la mu­ka­na.

Timo Kiis­ki

Ruo­ve­del­lä len­to­pal­loon hu­rah­ta­nut ny­kyi­nen fani