Mikä toi si­nut Ruo­ve­del­le?

Ro­maa­ni­ni liit­tyy Suo­men kul­ta­kau­den tai­tee­seen. Kos­ka Ruo­ve­si tun­ne­taan muun mu­as­sa Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan ja Hugo Sim­ber­gin työs­ken­te­lys­tä tääl­lä, ha­lu­sin tul­la kat­so­maan mai­se­mia. He liit­ty­vät ro­maa­ni­ni maa­il­maan, Suo­men kul­ta­kau­den tai­tee­seen.

Mitä si­nul­la on juu­ri nyt työn al­la?

Työn al­la on ro­maa­nin vii­meis­te­ly­vai­he. Olen kir­joit­ta­nut kä­si­kir­joi­tuk­sen läpi jo kah­teen ker­taan. Suu­rin osa teks­tis­tä toi­mii jo hy­vin. Jos jo­kin koh­ta ei mie­les­tä­ni toi­mi, kir­joi­tan sen uu­des­taan.

Ky­sees­sä on his­to­ri­al­li­nen ro­maa­ni, jo­ten taus­ta­tut­ki­mus­ta ja tie­tä­mys­tä on ker­ty­nyt pal­jon. Kir­ja jul­kais­taan vuon­na 2028.

Mi­ten Vin­han re­si­dens­si so­pii si­nul­le kir­joit­ta­ja­na?

Re­si­dens­si so­pii tä­hän työ­vai­hee­seen eri­no­mai­ses­ti. Olen saa­nut vii­kon ajan kir­joit­taa ja kyp­sy­tel­lä teks­tiä rau­has­sa il­man häi­ri­öi­tä.

Pa­ras ins­pi­raa­ti­on­läh­tee­si?

Sitä on vai­kea mää­ri­tel­lä tar­kas­ti. Mi­nul­la on usein sel­lai­nen tun­ne, et­tä kun yk­si kir­ja val­mis­tuu, uu­sia ai­hei­ta ja aja­tuk­sia al­kaa jo nous­ta pin­taan. Ins­pi­raa­tio toi­mii pal­jol­ti mie­len tie­dos­ta­mat­to­mas­sa ker­rok­ses­sa. Ai­heet tu­le­vat vas­taan, ja sit­ten on vain ryh­dyt­tä­vä kir­joit­ta­maan.

Mitä luet juu­ri nyt?

Täl­lä het­kel­lä lu­ke­mi­nen liit­tyy pit­käl­ti ro­maa­nin taus­ta­ma­te­ri­aa­lei­hin.

Ylei­sel­lä ta­sol­la lu­ke­mi­ses­sa pi­dän edel­leen eni­ten pe­rin­tei­sis­tä pa­pe­ri­kir­jois­ta. Ää­ni­kir­joil­la on ny­ky­ään suu­ri mer­ki­tys kir­ja-alal­la, ja olen kuun­nel­lut nii­tä­kin jon­kin ver­ran, mut­ta pa­pe­ri­kir­jat so­pi­vat mi­nul­le par­hai­ten. Niis­sä on oma tun­tu ja tun­nel­ma, jo­hon olen nuo­res­ta pi­tä­en vie­hät­ty­nyt.

Mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa kir­joit­ta­mi­sel­le?

Lii­kun­ta on tär­ke­ää. Har­ras­tan joo­gaa, käyn kun­to­sa­lil­la ja lenk­kei­len. Ne tun­tu­vat lä­hes vält­tä­mät­tö­mil­tä vas­ta­pai­noil­ta kir­joit­ta­mis­työl­le. Myös per­he-elä­mä ja ih­mis­ten ta­paa­mi­nen ovat ol­leet mi­nul­le ai­na tär­kei­tä.

Mi­ten re­si­dens­si­ai­ka su­jui?

Erit­täin mu­ka­vas­ti. Tääl­lä on ol­lut rau­hal­lis­ta, ja olen viih­ty­nyt hy­vin. Ruo­ve­den kir­kon­ky­lä on säi­ly­nyt kau­nii­na, ja re­si­dens­sin ik­ku­nas­ta avau­tuu ava­ra mai­se­ma jär­vel­le. Täl­lai­nen ym­pä­ris­tö so­pii mi­nul­le hy­vin, ja voi­sin hy­vin ku­vi­tel­la tu­le­va­ni tän­ne uu­del­leen­kin.