Pienen aasin askelten kuuluessa
Kirkkovuosi on taas alkamassa ensi sunnuntaina ja laulamme Hoosianna-hymniä kirkossa ensimmäisen adventin merkkinä. Aikuiselle on kyseessä vakiintunut perinne, joka ei selityksiä kaipaa. Lasten kanssa olen joskus joutunut syventymään aiheeseen, kun asioista on syntynyt sekaannusta.
Jo marraskuussa opettelemme uusia joululauluja ja perinteisiä leikkejä useamman kerran aikana. Päiväkerhossa puhumme usein joulun odotuksesta ja joulusta Jeesus-vauvan syntymäpäivänä. Miten osaisin kertoa ensimmäisestä adventista, jolloin häntä juhlitaan aikuisena miehenä, joka ratsastaa kuninkaana kansanjoukon riemuitessa?
Vuonna 1999 olin toisessa seurakunnassa töissä ja uskoimme työparini kanssa keksineemme tähän hyvän ratkaisun. Annoimme kerholaisille lahjaksi Tulevaisuuden maa -kalenterikirjat ja siksi päätimme viettää adventtijuhlan kerhoissa.Teimme juhlakulkueen, jossa joku ratsasti selässäni ja toiset heiluttivat oksia ja lauloivat ”Hoosianna!” musiikin mukana. Lahjapaketit jaettiin iloisten juhlien päätteeksi. Olimme molemmat tyytyväisiä, aihe oli varmasti selvinnyt kaikille.
Vasta seuraavalla viikolla syvennyimme kerhossa joulun odotukseen. Hartaudessa näytin kuvaa pyhästä perheestä matkalla Betlehemiin, Marian ratsastaessa aasilla, jota Joosef talutti. Kysyin lapsilta, mitä kuva esittää ja vastaus tuli heti: ”Siinä on Jeesus, aasi ja Hoosianna!”
Adventista alkaa lapsilla odotettu aika, kun kalenteriluukut vihdoin aukeavat. Vaikka kuljemme kohti vuoden pimeintä päivää, valo laajenee adventtikynttilöiden lisääntyessä. Voimme laulaa ensimmäisen kynttilän syttyessä: ”Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa.”
Siunausta alkavalle kirkkovuodelle!
Kirjoittaja on Ruoveden seurakunnan lastenohjaaja
Siinä on Jeesus, aasi ja Hoosianna!