Olen poh­ti­nut Ha­vuk­ka-Ahon ajat­te­li­jan tee­moin ou­to­ja il­mi­öi­tä maa­il­man­kaik­keu­des­ta kas­vi­maan kas­vun ih­mei­siin – eten­kin rik­ka­ruo­ho­jen. Kum­mal­li­sin joh­to­pää­tös hui­mil­le mie­tin­nöil­le­ni on kui­ten­kin se, et­tä meil­lä on var­muu­del­la yk­si ais­ti tun­nis­tet­tu­ja enem­män. Se on luu­lo­ais­ti.

Me kaik­ki jos­sain vai­hees­sa, jopa päi­vit­täin luu­lem­me.

Luu­lo­jen maa­il­ma on hy­vin vä­ri­käs pie­nes­tä yk­si­tyis­koh­das­ta glo­baa­liin us­kot­te­luun. Tun­nus­tan it­se­kin tör­ke­äs­ti syyl­lis­ty­nee­ni tä­hän, ja olen­pa luu­lo­ja­ni to­tuu­te­na maa­il­mal­le­kin toi­tot­ta­nut.

Luu­lin sa­ta­var­mas­ti, et­tä Do­nald Trump kaa­tuu jo en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na. Vie­lä mitä. Siel­lä pre­si­dent­ti pur­jeh­tii edel­leen läpi lu­kuis­ten skan­daa­li­ha­kuis­ten mii­noi­tuk­sien. Ja al­kaa näyt­tää sil­le, et­tä hän on vah­va kan­di­daat­ti jopa toi­sel­le kau­del­le!

Luu­lim­me use­at, et­tä Trump ky­ke­nee neu­vot­te­le­maan Poh­jois-Ko­re­an ydi­na­se­oh­jel­man alas, mut­ta toi­sin kävi. Kaik­ki oli­kin vain bluf­fia tai joh­ta­jien ke­mi­at ei­vät lop­pu­jen lo­puk­si koh­dan­neet­kaan.

Toki vi­reil­le put­kah­te­lee uu­ti­sia jat­kos­ta vä­hän vä­liä. Luu­len­pa kui­ten­kin, et­tei mi­tään val­mis­ta syn­ny.

Suo­men hal­li­tuk­sen muo­dos­ta­mi­ses­ta mi­nul­la oli vank­ka luu­lo, et­tei se on­nis­tu en­nen ju­han­nus­ta, jos­ko sil­loin­kaan. Nyt uu­si hal­li­tus täy­del­lä tar­mol­la sum­put­taa tuh­lat­ta­vat, ei vie­lä tie­na­tut, kol­me mil­jar­dia eu­roa mo­neen suu­reen ra­ha­rei­kään ja vä­hä­o­sais­ten, mut­ta myös ke­hi­ty­sa­vun am­mot­ta­vaan auk­koon.

Ra­hal­la­han hal­li­tus­so­pu saa­tiin ai­kaan ku­ten vaa­li­voit­to­kin.

Kuu­lui­sa vap­pu­sa­ta­nen var­muu­del­la pu­hut­te­li vaa­leis­sa suur­ta elä­ke­läi­sar­mei­jaa, ja vaa­li­lip­puun piir­tyi de­ma­rien eh­dok­kaan nu­me­ro. Nyt sa­ta­nen on jo puo­lit­tu­nut, ja viis­kymp­pi­sen­kin saa­jia ra­jat­tu al­ku­pe­räi­ses­tä. Se­kin voi vie­lä ve­sit­tyä. Ki­hi­see­kö­hän kiuk­ku kuin­ka mo­nel­la?

Mi­nul­la on kui­ten­kin vank­ka luu­lo, et­tei tämä hal­li­tus täl­lä me­nol­la pysy nel­jää vuot­ta ka­sas­sa. No, help­poa on sit­ten se­li­tel­lä, et­tä kyl­lä­hän me muu­ten, mut­ta maa­il­man­ta­lous pet­ti.

Ai­ka oli­si jar­rut­taa jo nyt, en­nen hil­lit­tö­män tör­sää­mi­sen aloit­ta­mis­ta. Uu­det ta­lou­den en­nus­teet ovat ro­mah­ta­neet jo tuo­reen hal­li­tu­soh­jel­man en­nus­teis­ta.

Ai niin, on­han yk­si poh­ja­ton tas­ku, rik­kaat elä­ke­läi­set. Nyt hu­huil­laan jo tu­lon­siir­toa hy­vää elä­ket­tä naut­ti­vil­ta vap­pu­sa­ta­sen mak­sa­mi­sek­si!

Ku­ka­pa oli­si us­ko­nut, et­tä Suo­mi voit­taa jää­kie­kon maa­il­man­mes­ta­ruu­den. Enem­mis­tö var­mas­ti luu­li, et­tä kel­ta­nok­ka­jouk­kue tu­lee pyrs­tö koi­pien vä­lis­sä al­ku­kier­ros­ten jäl­keen ko­tiin. Toi­sin kävi. Olim­me jouk­kue, ku­ten si­ni­kel­tai­set naa­pu­rim­me ovat usein ol­leet. Ja si­tä­pait­si Mör­kö-Ant­ti­la yl­lät­ti kaik­ki.

Olin ta­ka­vuo­si­na Il­vek­sen mark­ki­noin­ti­ryh­män ve­tä­jä­nä, kun Ant­ti­la pe­la­si Il­vek­ses­sä. Hän oli iso, köm­pe­lö, huo­noh­ko luis­te­li­ja ja kaik­ki luu­li­vat, et­tei tuos­ta honk­ke­lis­ta ki­rah­vis­ta kos­kaan tule kiek­koi­li­jaa, saa­ti vah­vis­tus­ta Il­vek­sel­le. Täs­sä sitä nyt ol­laan.

Hor­ne­tien seu­raa­jan va­lin­tap­ro­ses­si tii­vis­tyy. Kaik­ki vii­si kan­di­daat­tia kil­pa­lau­la­vat nyt eri foo­ru­meis­sa Suo­mes­sa. Saa­tiin­pa Lock­heed Mar­ti­nin­kin F-35 häi­ve­hä­vit­tä­jä vih­doin­kin näy­til­le Suo­men ka­ma­ral­le.

Minä luu­len­kin, et­tä va­lin­ta koh­dis­tuu juu­ri tä­hän ko­ne­tyyp­piin.

Mi­tä­hän me Ruo­ve­del­lä luu­lem­me? Vai­kea sa­noa, olem­me­ko so­ten osal­ta luul­leet van­kas­ti mi­tään. Toi­vot­tu toki on, ja ti­lan­ne­han on edel­leen au­ki.

Iso uu­ti­nen on Ruo­ve­den Osuus­pan­kin yh­dis­ty­mi­nen Kih­ni­ön ja Vir­tain Osuus­pan­kin kans­sa. Tätä en on­nis­tu­nut luu­le­maan tai en­nus­ta­maan, vaik­ka­kin täl­lai­nen fuu­sio on hy­vin loo­gi­nen näi­nä ai­koi­na.

Kun­ta­ta­lous voi­si ol­la luu­le­mi­sen väär­ti, kos­ka lo­pul­lis­ta etu­merk­kiä ku­lu­van vuo­den ti­lin­pää­tök­sel­le ei us­kal­le­ta tai ha­lu­ta kiin­nit­tää. It­se luu­len, et­tä mer­kit­tä­vil­lä sääs­tö­toi­mil­la läpi kaik­kien hal­lin­no­na­lo­jen voi­daan pyr­kiä vih­reil­le nu­me­roil­le.

Pie­nen ih­mi­sen kan­nal­ta luu­lot ja epä­luu­lot ovat ar­kis­ta ar­kea. Luu­len­pa, et­tä yh­dek­sän pa­ria kym­me­nes­tä koh­taa jos­sain elä­män vai­hees­sa tä­män ti­lan­teen. Va­li­tet­ta­van usein se joh­taa jopa al­pak­ka­lu­si­koi­den ja­koon.

Meil­lä kai­kil­la oli­si pal­jon kou­lut­tau­tu­mis­ta ja ke­hit­tä­mi­sen va­raa. Luu­lo­jen­hal­lin­ta­kurs­si voi­si ol­la myyn­ti­me­nes­tys.

Kun aloin kir­joit­taa tätä blo­gia, luu­lin, et­tä sii­tä tu­lee juo­he­va, su­ju­vas­ti isos­ta maa­il­mas­ta pie­neen ih­mi­seen kul­keu­tu­va ta­ri­na. Niin tai­si tul­la­kin. En luul­lut vää­rin.

Lap­suu­des­sa kun maa­lai­lin pil­vi­lin­no­ja, haa­vei­lin ja luu­lin, kes­keyt­ti vah­va äi­ti-muo­ri höm­pö­tyk­set: ”Älä luu­le luu­ta li­hak­si, lam­paan pää­tä pais­tik­kaak­si”.