Vuo­si 2019 on ohi. Olen vuo­den mit­taan kir­joi­tel­lut aja­tuk­sia äly­pu­he­li­mee­ni. Muu­ta­ma niis­tä on ja­los­tu­nut blo­gi­kir­joi­tuk­sik­si as­ti. Lo­put aja­tuk­set pää­tin koo­ta vuo­den vii­mei­sek­si pe­ru­na­sa­laa­tik­si nau­ra­vien nak­kien kera.

8.8.2019

Pu­he­li­nyh­ti­ön kui­tu­au­to hi­das­ti ja kier­si kau­kaa. Edel­lä­ni sot­ki vim­ma­tus­ti uu­ni­tuo­re to­ka­luok­ka­lai­nen hi­tu­sen lii­an pie­nel­lä pyö­räl­lään. Olim­me to­pan­neet hä­nel­le hei­jas­tin­lii­viä myö­ten tur­va­va­rus­teet muu­ta­man sa­dan met­rin kan­ta­tien pol­ku­pyö­räl­lä ajoa var­ten. Kui­tu­au­ton kul­jet­ta­jal­le ha­tun­nos­to.

10.8.2019

Tai­sin he­rät­tää ka­teut­ta ker­to­mal­la, et­tä Ruo­ve­del­lä on tu­li­te­rä as­fal­toi­tu pumpt­rack. Vie­res­sä­ni sei­soi nais­ten maas­to­pyö­räi­ly­en­du­ron ko­vim­mat nais­pyö­räi­li­jät Suo­mes­sa. Nyt sen­tään tie­sin, mi­ten ko­vien nais­ten kans­sa kes­kus­te­lin. Vuo­si ai­kai­sem­min jut­te­lin su­ju­vas­ti Suo­men mes­ta­ril­le ja ky­syin, kau­an­ko hän on har­ras­ta­nut vauh­ti­pyö­räi­lyä.

16.8.2019

Vä­sy­myk­sen ta­sos­ta ker­to­nee se, et­tä jat­koin imu­roin­tia, vaik­ka näin imu­rin let­kun ir­ron­neen var­res­taan. Imu­roin­nin jäl­keen ma­ka­sin imu­roi­dul­la ma­tol­la ja join val­ta­van mu­kil­li­sen tee­tä.

Sen jäl­keen jak­soi­kin hä­tis­tää taas lap­sia pois pe­li­lait­teil­ta. Pis­tin ky­pä­rän pää­hän ja su­kel­sin pyö­rän kans­sa ran­ta­pen­kal­le tii­rai­le­maan so­pi­via ajo­lin­jo­ja.

– Äi­ti mitä sä teet, kuu­lui häm­mäs­ty­nyt ää­ni te­ras­sil­ta, kun sak­sin ok­sa­sak­sil­la kuu­se­nok­sia pois tiel­tä.

17.11.2019

Mik­si ah­dis­tun, kun näen uu­ti­sia lu­kui­sia äl­liä kir­joit­ta­neis­ta nuo­ris­ta? Tun­nen­ko alem­muu­den­tun­net­ta vai ken­ties ka­teut­ta? Vai huo­les­tun­ko odo­tuk­sis­ta, joi­ta ka­sa­taan nuo­rel­le. Jäin miet­ti­mään tätä, kun näin Aa­mu­leh­des­sä uu­ti­soin­te­ja syk­syn yli­op­pi­lais­ta, niis­tä odo­tuk­set ylit­tä­vis­tä tai suo­ras­taan ne­rok­kais­ta vei­ja­reis­ta.

Mi­nul­la on ai­na is­tu­nut ol­ka­pääl­lä pie­ni ruos­ki­ja, joka on odot­ta­nut pä­te­viä suo­ri­tuk­sia. En­hän kui­ten­kaan ole kes­ki­ver­to äi­tiä kum­mem­pi tal­laa­ja. Olen vii­me vuo­si­na yrit­tä­nyt teh­dä so­pi­mus­ta tuon pik­ku ruos­ki­jan kans­sa, et­tä riit­tä­vän hyvä oli­si riit­tä­väs­ti.

13.12.2019

Lau­an­tait ovat rai­vaus­päi­viä. Aja­tus­ten ja ta­va­roi­den rai­vaus­päi­viä. On iha­naa, jos muu per­he läh­tee kaup­paan ja saan is­tua ruo­ka­pöy­däs­sä ja tui­jot­taa har­maa­ta mai­se­maa ja yrit­tää erot­taa lu­mi­hiu­ta­leet kai­kes­ta har­mau­des­ta.

Taus­tal­la soi jo­kin 1990-lu­vun tee­ma­kap­pa­le nos­tal­gi­aa kai nos­tat­ta­mas­sa. Näin ei pi­tä­nyt käy­dä. Kol­mi­kym­men­tä­vuo­ti­aa­na pää­tin jät­tää nos­tal­gi­a­vai­heen vä­lis­tä. En tain­nut on­nis­tua sii­nä. Väi­tän kui­ten­kin, et­tä pää­o­sin nos­tal­gi­a­mu­sii­kin ah­mi­mi­nen tuo jon­kin tut­tuu­den ja tur­val­li­suu­den tun­teen. Se juur­rut­taa, kun ai­vot ja keho yrit­tä­vät rai­va­ta ku­lu­nut­ta ja tu­le­vaa työ­viik­koa jon­kin­lai­seen jär­jes­tyk­seen.

Vii­kon ai­ka­na syn­ty­nyt kaa­os, jon­ka pääl­lä kis­sa ot­taa päi­vä­no­ko­si­aan, huu­te­lee mu­sii­kin yli. Aloit­ta­mi­nen täs­sä­kin vai­ke­aa. Jou­lu­ko­ris­teet kaa­ok­sen kes­kel­lä.

Pää­sen kuin pää­sen­kin al­kuun ta­va­roi­den­kin rai­vaa­mi­ses­sa. Pe­su­ko­ne ja pyyk­ki­ko­ne huo­leh­ti­vat nyt taus­ta­mu­sii­kis­ta. Pa­la­sin 2010-lu­vun lop­puun. Mie­tin, läh­den­kö pyö­räi­le­mään vai kä­ve­le­mään. Vie­lä eh­ti­si pari tun­tia il­man lamp­pua.

17.12.2019

Taas ky­lä­kou­lun opet­ta­jat ajoi­vat mei­dät van­hem­mat an­saan. Jou­lui­sen il­lan­vie­ton ai­ka­na ym­mär­sin, jäl­leen ker­ran, mik­si niin use­at van­hem­mat pyr­ki­vät ta­ka­ri­viin kou­lun juh­lis­sa. Siel­lä saa vuo­dat­taa lii­ku­tuk­sen kyy­ne­liä pii­los­sa, ei tar­vit­se ni­pis­tää it­se­ään etu­ri­vis­sä, et­tei ai­van ää­neen vol­lot­tai­si. Eh­kä sit­ten en­si vuon­na lii­ku­tun avoi­mes­ti tai tun­gen sin­ne ta­ka­ri­viin.