Sinä riität

Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon vuo­sit­tai­nen suur­ke­räys, Yh­teis­vas­tuu­ke­räys, täyt­tää tänä vuon­na 70 vuot­ta. Vuo­den 2020 ke­räyk­sel­lä ha­lu­taan muis­taa van­hem­pien ja las­ten tär­ke­ä­tä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­det­ta ja tu­kea van­hem­pien jak­sa­mis­ta.

Sinä riität

Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon vuo­sit­tai­nen suur­ke­räys, Yh­teis­vas­tuu­ke­räys, täyt­tää tänä vuon­na 70 vuot­ta. Vuo­den 2020 ke­räyk­sel­lä ha­lu­taan muis­taa van­hem­pien ja las­ten tär­ke­ä­tä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­det­ta ja tu­kea van­hem­pien jak­sa­mis­ta.

Armo­viesti

Sain ai­koi­na­ni seu­ra­kun­nan tyt­tö­ker­hon ve­tä­jäl­tä oh­jeen, et­tä Raa­ma­tun lu­ke­mi­nen kan­nat­tai­si aloit­taa Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta, sil­lä siel­tä löy­täi­sin kaik­kein olen­nai­sim­man. Oh­je vai­kut­ti jär­ke­väl­tä, kos­ka en tien­nyt Raa­ma­tus­ta kir­ja­na tuo­hon ai­kaan oi­ke­as­taan mi­tään. Kos­ka koko Raa­ma­tun kie­li oli mi­nul­le ai­van uut­ta, muis­tan lu­ke­nee­ni juu­ri Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min en­sim­mäis­tä lu­kua mo­neen ker­taan. Eri­tyi­sen ih­meel­li­siä mi­nus­ta oli­vat koh­dat, jois­sa pu­hut­tiin Jee­suk­ses­ta maa­il­man va­lo­na.

Armo­viesti

Sain ai­koi­na­ni seu­ra­kun­nan tyt­tö­ker­hon ve­tä­jäl­tä oh­jeen, et­tä Raa­ma­tun lu­ke­mi­nen kan­nat­tai­si aloit­taa Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta, sil­lä siel­tä löy­täi­sin kaik­kein olen­nai­sim­man. Oh­je vai­kut­ti jär­ke­väl­tä, kos­ka en tien­nyt Raa­ma­tus­ta kir­ja­na tuo­hon ai­kaan oi­ke­as­taan mi­tään. Kos­ka koko Raa­ma­tun kie­li oli mi­nul­le ai­van uut­ta, muis­tan lu­ke­nee­ni juu­ri Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min en­sim­mäis­tä lu­kua mo­neen ker­taan. Eri­tyi­sen ih­meel­li­siä mi­nus­ta oli­vat koh­dat, jois­sa pu­hut­tiin Jee­suk­ses­ta maa­il­man va­lo­na.

Kyynelten läpi

Su­run ko­ke­mi­nen on meil­le kai­kil­le yk­si hen­ki­lö­koh­tai­sim­mis­ta asi­ois­ta. Ku­kaan ei voi sa­noa toi­sel­le, mi­ten pi­täi­si sur­ra ja mis­sä ai­ka­tau­lus­sa. Kun suru tu­lee, al­kaa ikä­vän ai­ka.

Kyynelten läpi

Su­run ko­ke­mi­nen on meil­le kai­kil­le yk­si hen­ki­lö­koh­tai­sim­mis­ta asi­ois­ta. Ku­kaan ei voi sa­noa toi­sel­le, mi­ten pi­täi­si sur­ra ja mis­sä ai­ka­tau­lus­sa. Kun suru tu­lee, al­kaa ikä­vän ai­ka.

Selän taakse

Olen jos­tain na­pan­nut it­sel­le­ni ou­don ta­van hei­tel­lä ko­to­na ren­nos­ti eri­lai­sia ta­va­roi­ta. Ros­kat len­tä­vät muu­ta­man met­rin pää­hän ros­ka­ko­riin, li­kai­set su­kat pyyk­ki­ko­riin, pi­pot ja hans­kat kaa­res­sa hat­tu­hyl­lyl­le yn­nä muu­ta. Ties mis­tä tämä uu­si jut­tu on tul­lut, mut­ta se vai­kut­taa ren­nol­ta ja ki­val­ta ta­val­ta hoi­del­la asi­oi­ta. En enää viit­si jat­ku­vas­ti ku­mar­rel­la ja kur­ko­tel­la, kun ei ker­ran ole ihan pak­ko.

Selän taakse

Olen jos­tain na­pan­nut it­sel­le­ni ou­don ta­van hei­tel­lä ko­to­na ren­nos­ti eri­lai­sia ta­va­roi­ta. Ros­kat len­tä­vät muu­ta­man met­rin pää­hän ros­ka­ko­riin, li­kai­set su­kat pyyk­ki­ko­riin, pi­pot ja hans­kat kaa­res­sa hat­tu­hyl­lyl­le yn­nä muu­ta. Ties mis­tä tämä uu­si jut­tu on tul­lut, mut­ta se vai­kut­taa ren­nol­ta ja ki­val­ta ta­val­ta hoi­del­la asi­oi­ta. En enää viit­si jat­ku­vas­ti ku­mar­rel­la ja kur­ko­tel­la, kun ei ker­ran ole ihan pak­ko.