Voi­daan­ko tänä päi­vä­nä yh­tyä van­haan lau­lun/ru­non sa­noi­hin. Ei to­del­la­kaan. On sur­ke­aa kat­sel­la Ru­ne­ber­gin läh­teen alen­nus­ti­laa, joka al­koi vii­mei­sim­mäs­tä toi­men­pi­tees­tä muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Sil­loin reu­na­hir­ret pois­tet­tiin ja pui­nen pato pu­ret­tiin. Pa­don pois­ton yh­tey­des­sä vesi las­ki noin 30 cm. Nyt kas­vil­li­suus val­loit­taa reu­na-alu­eet ja koko alue um­peu­tuu no­pe­as­ti. Van­ha pato mah­dol­lis­ti pie­nen pu­touk­sen ja ve­den so­li­na oli rau­hoit­ta­vaa kuun­nel­la. Läh­teel­lä oli kiva is­tus­kel­la.