Aika on pysähtynyt Ruovedellä
Tämän tarinan otsikon voi käsittää monella tavalla. Pohdin itselleni mieluisimpia.
Ruovedellä on liikaa tyhjiä liikehuoneistoja. Kun ei ole ostajia, ei ole yrittäjiäkään. Kapitalismi on puhunut, nykyinen tarjota on muovautunut aivan oikein kysynnän mukaan. Keskusta on liian hiljainen ja hotellien raadot vain pahentavat kuvaa. Ja ruosteinen peltikatto ei ole mainos.
Ränsistyneet talot ja tyhjät töllit maalaismaisemassa muistuttavat, että maatalouskin keskittyy. Peltoja viljellään tarvittaessa hyvinkin kaukaa. Joka tapauksessa väki on jo kyliltä lähtenyt. Ensin romahtivat piharakennukset.
Runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana, jona olen Ruovedellä kesiäni viettänyt, uutta ovat rakentaneet vain kunta ja seurakunta. Valoja yritetään pitää päällä väkisinkin. Suureellinen linja-autoasema on hyvä esimerkki siitä, kuinka käy, kun kaikki katoaa. Mitä ihmettä järkevää rakennukselle tehtäisiin?
Tällaista kauneutta ei ole missään muualla.
Aika on pysähtynyt Ruovedellä. Tällaisten paikkakuntien aika on valitettavasti ohi, ellei ihmettä tapahdu. Väki pakkautuu politiikasta huolimatta kasvukeskuksiin, joista Tampere ei ole vaatimattomin. Maakunnan keskuskaupunki toteuttaa villitkin ideat tarvittaessa omalla rahalla. Saa nähdä, kuinka Suomi-ratahankkeen käy. Tampere painaa päälle – 13 minuutin tähden.
Ruovesi ei ole ymmärtänyt mitenkään hyödyntää 66-valtatien hienoista virtaa. Enää ei sentään mainosteta Lieraa, mutta ei paljon mainosteta muutakaan. Kyltit haalistuvat.
Aika on todella pysähtynyt Ruovedellä. Kun katselen maalaismaisemasta nousevaa Sofia Magdalenan kirkkoa, en voi olla ihmettelemättä. Tällaista kauneutta ei ole missään muualla. Onneksi kirkko on saanut tilansa, eikä sen ympärille ole pystytetty elementtikerrostaja.
On tehtävä rohkeita ja yllättäviäkin liikkeitä, jotta ei hukkuisi massaan.
Ruovedellä on vaikuttanut myös oman aikansa Suomen kansainvälisin kuuluisuus J.L. Runeberg. Hän on saanut kirkon eteen muistomerkin. Miksi ei muuta? Pitäisikö jo Ruovedellä kertoa, kuka Runeberg oli ja on edelleen. Vårt land vårt land vårt fosterland.
Kirkolta kun menee rantaan, löytää Ruoveden keitaan, sataman. Höyrylaiva Tarjanne kulkee ja sen pilli on monelle aikamerkki. Sen tarkempaa ajanmääritystä kesäisin tuskin tarvitsee.
Maankuulu kirjakauppa on saanut jatkajan. On jo klisee sanoa tätä kulttuuriteoksi, mutta sitä se on, vaikka kysymyksessä on bisneskin. Uusi yrittäjä näkee juuri Ruoveden paikaksi, jossa tällainen on mahdollista. Mitä tuota ihmettelemään, miksi ei olisi.
Kunnilta on viety kaikki muut tehtävät, paitsi elinvoima. On tehtävä rohkeita ja yllättäviäkin liikkeitä, jotta ei hukkuisi massaan. Kulttuurikuntia on paljon, mutta on vain yksi Ruovesi. Sinne tiettömien taipaleiden taakse löysivät aikoinaan taiteilijat, nyt on sentään tie ja Helvetti.
Ja vainko aika saa pysähtyä Ruovedellä?
Kirjoittaja on mökkilainen hakkuuaukean laidasta