Mo­nien mu­siik­ki­ta­pah­tu­man kans­sa vie­tet­ty­jen vuo­sien jäl­keen Vuo­den Noi­dan tit­te­li ei tul­lut mi­nul­le täy­sin yl­lä­tyk­se­nä. Otan sen vas­taan ilol­la ja suu­rel­la kii­tol­li­suu­del­la. On ol­lut hie­noa teh­dä työ­tä oman ko­ti­kun­nan hy­väk­si ja tu­len sitä jat­ka­maan var­mas­ti elä­mä­ni lop­puun saak­ka. Noi­tuus­kin nyt vel­voit­taa. Me tä­hän lu­mo­a­van kau­nii­seen ym­pä­ris­töön syn­ty­neet olem­me etuo­i­keu­tet­tu­ja saa­des­sam­me naut­tia ai­nut­laa­tui­ses­ta suo­ma­lai­ses­ta kult­tuu­ri­pe­rin­nös­tä ja ol­la osa­na sitä.

Ha­lu­an kui­ten­kin myös täh­den­tää, et­tä Mu­siik­kia Ruo­ve­si -ta­pah­tu­man ke­hit­tä­mi­seen ja to­teut­ta­mi­seen on osal­lis­tu­nut iso jouk­ko mui­ta­kin hen­ki­löi­tä, joi­den kor­vaa­ma­ton apu on mah­dol­lis­ta­nut kai­ken. Iso kii­tos heil­le ku­ten myös iha­nal­le, us­kol­li­sel­le ja kan­nus­ta­val­le ylei­söl­lem­me, jon­ka osal­lis­tu­mi­nen on tie­ten­kin kai­ken ydin.

Toi­von sy­dä­mes­tä­ni, et­tä pit­kä hil­jai­suu­den jak­so pian päät­tyy ja elä­mä täyt­tyy jäl­leen oi­keil­la koh­taa­mi­sil­la sekä kai­kel­la sil­lä, mikä saa mei­dät tun­te­maan elä­väm­me hy­vää elä­mää. Kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mat kuu­lu­vat tie­ten­kin kes­kei­ses­ti näi­hin asi­oi­hin. Tätä kir­joit­ta­es­sa on fes­ti­vaa­lin har­joi­tus­ten al­kuun kym­me­nen päi­vää ja lie­vä her­mos­tu­nei­suus lei­juu il­mas­sa uu­sien ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten saat­ta­es­sa vaa­ran­taa ja han­ka­loit­taa ta­pah­tu­man to­teu­tus­ta.

Us­kon, et­tä mo­nil­le esiin­ty­vän tai­tei­li­jan työ on mel­ko vie­ras­ta. Pääl­lim­mäi­se­nä­hän nä­kyy vain se ly­hyt la­val­la olo tai hy­myt pai­kal­lis­leh­den si­vuil­la. Voin kui­ten­kin ker­toa, et­tä taus­tal­la pi­lee run­saas­ti it­se­ku­ria, har­joit­te­lu­tun­te­ja, omien ky­ky­jen epäi­lyä, epä­toi­voa, pel­koa ja ah­dis­tus­ta­kin. Usein tun­tuu, et­tei mi­kään tree­ni rii­tä ja miel­tä lan­nis­taa tie­to sii­tä, et­tä ai­na löy­tyy joku tu­hat ker­taa pa­rem­pi. Mut­ta val­ta­va halu pääs­tä soit­ta­maan yh­des­sä, ja tar­ve löy­tää soit­ti­men kans­sa fyy­si­nen yh­teys voit­taa työn vaa­ti­man eris­täy­ty­mi­sen ja yk­si­näi­syy­den.

Ja on­nek­si esiin­ty­es­sä se ih­meel­li­nen ma­gia ai­na jos­kus syt­tyy. Sil­loin minä it­se unoh­dun, epäi­lyt ka­to­a­vat ja ti­lal­la on ai­no­as­taan mu­siik­ki ja sen ih­meel­li­nen maa­il­ma. Sel­lai­set het­ket ovat jo­tain elä­mää suu­rem­paa, ja ken sen on ko­ke­nut, ym­mär­tää kuin­ka upea ja ta­voit­te­le­mi­sen ar­voi­nen tun­ne se on. Toi­von, et­tä pian al­ka­van fes­ti­vaa­lim­me ylei­sö­kin saa mah­dol­li­suu­den ko­kea suu­ren­moi­sia on­nen het­kiä kon­ser­teis­sam­me.

Us­kon Ruo­ve­den elin­voi­maan ja kult­tuu­ri­pe­rin­töm­me kan­ta­vuu­teen. En epäi­le lain­kaan mah­dol­li­suuk­si­am­me pär­jä­tä, kun­han teem­me sen tyy­lil­lä, tie­dol­la ja tai­ten. Täs­tä on hy­vä­nä esi­merk­ki­nä kult­tuu­ri­mat­kai­lu­hank­kees­sa teh­ty työ ja vaik­ka­pa uu­si su­loi­nen pa­vil­jon­ki Ru­ne­ber­gin puis­tos­sa.

Ruo­ve­si kuu­luu suo­ma­lai­sen kult­tuu­rie­lä­män his­to­ri­an kes­ki­öön. Pyr­ki­kääm­me kai­kin voi­min edis­tä­mään ja voi­mak­kaas­ti edel­leen ke­hit­tä­mään sitä po­si­tii­vi­ses­sä hen­ges­sä ja ajan vaa­ti­muk­set huo­mi­oi­den. Kun ha­lu­am­me hou­ku­tel­la tän­ne mat­ka­lai­sia, uu­sia asuk­kai­ta, lap­si­per­hei­tä, on­ko sil­loin pai­kal­laan tai us­kot­ta­vaa ku­vail­la kun­taam­me ki­ro­sa­nal­la? ”Hel­ve­tin hie­no ka­ma­ri­mu­siik­ki­fes­ti­vaa­li”… ei hel­ve­tis­sä!

An­na Ami­noff

Mu­siik­kia Ruo­ve­si -fes­ti­vaa­lin tai­teel­li­nen joh­ta­ja