"Ilta-aurinko paistaa kevyesti lämmittäen kasvojani. On melko hiljaista, mitä nyt välillä kuulen vaimeaa puheen sorinaa metsän siimeksestä, telttailijoiden touhutessa iltatoimissaan. Hieno, vaalea hiekka tuntuu vielä kesäisen päivän jäljiltä lämpimältä painautuessaan joka askeleella pienten varpaitteni väliin. Vaihdan tottuneesti askellustani hieman sivummalle, jolloin tunnen viileän järviveden kasteleman sannan tekevän jokaisesta askeleestani tukevamman kulkea. Kaislikko, metsät, hiekka, kaikki on värjäytynyt kullan ruskeaksi kesäillan auringossa.
'Hetki on lyhyt', ajattelen. Sillä vaikka vielä lapsi olenkin, tiedän että Suomen kesä ei kestä kauaa – kuten ei auringon läsnäolokaan. Jo aivan pian tuo lämpöä ja iloa koko päivän tuonut taivaankappale painuu horisontin taakse, ottaen seuraavaksi säteittensä syliin jonkun toisen lapsen. Koulussa on opetettu, että kun aurinko laskee meillä, se vasta nousee muualla.
Astun hieman syvemmälle veteen, kävellen läpi mutaisen kaislikon. Kaislikko on jo tuttu, ja tiedän tarkalleen jokaisen vedenalaisen kiven ja puun paikan. Muistan tarkalleen myös kohdan, jossa näin viime kesänä hauen lainattuani veljeni uimalaseja. Sen jälkeen en ole halunnut kaislikoissa sukellella.
Nuotiopaikalta kuuluu tuttu tulen rätinä, samalla kun kevyt savuverho nousee kohti pilvetöntä taivasta. Makkara tuoksuu. Iltapalaa nauttivan perheen lasten päät kääntyvät seuraamaan kulkuani, ja jotenkin aistin heidän katseessaan pientä kateellisuutta. Hekin haluaisivat vielä kulkea uimapuvussa kaislikossa.
Perheen vanhemmat selvästi kummastelevat yksin rannalla astelevaa tyttöä. 'Taitavat olla Tampereelta', naureskelen. Minun kartassani Tampere on maailman suurin kaupunki.
Mutta voi, eivät taida tietää kuinka tuttu paikka tämä minulle on. Kansallispuisto saattaa olla joillekin turistikohde, mutta minulle kesänviettopaikka. Matkaa kotiin ei ole paljoa, ja siksi usein ajelemmekin tänne kansallispuiston sydämeen, jossa metsän siimekseen on kätkeytynyt upein koskaan näkemäni hiekkaranta. Minä tunnen täältä jo jokaisen polun ja mutkan, tiedän mihin puro johtaa, ja missä kohti jalat eivät enää yhtäkkiä yletäkään pohjaan. Täältä saan joka kerta uusia kavereita, joille ylpeänä esittelen lähimetsiä. Täällä voisin vaikka asua.
Pitkä ranta on nopeasti kuljettu läpi, ja näen jo perheemme teltan. Pystytämme teltan joka kerta samaan paikkaan, en tosin tiedä miksi. Teltalla isäni ja veljeni pelaavat retkipöydän ääressä korttia, ja äiti on kävellyt keittokatokselle valmistelemaan iltapalaa.
Nappaan matalalla kasvavan männyn järeiltä oksilta pyyhkeeni, ja pyyhin jaloissani kutittavat havunneulaset pois. Istun pienelle retkijakkaralle ja isä kaataa minulle kotimehua. Pitkät, hiekalta tuoksuvat kiharani valuvat kasvoilleni, kun viimein pysähdyn ihastelemaan horisontin takaa kajastavia viimeisiä valonsäteitä. Yksinäinen muurahainen yrittää kiivetä jalkaani pitkin, mutta pyyhkäisen sen nopeasti pois. Menisi sekin nukkumaan.
Kun muurahainen lähtee kovalla vauhdilla kipittämään kohti laajasti levinneitä varpumaita, mietin, missähän senkin koti mahtaa olla.
Ja mahtuisikohan sinne asumaan yksi kiharahiuksinen tyttö?”
Tämän tekstin löysin tietokoneeni tiedostojen kätköistä, syvältä kansioiden uumenista. Teksti on alun perin kirjoitettu koulutehtävänä opiskeluaikoina, ja näin vuosien jälkeen sitä lukiessani sain hetkeksi upottua taas lapsuuden kesäisiin, mustikalta ja juolukalta maistuviin hetkiin. Ihanaa kesää!
En muista, millaista se oli. En tiedä, mitä ääniä kuulin, tai mitä näin. En osaa yhtään sanoa, mikä vuodenaika oli tai kenen seurassa liikuin. Niin pieni minä olin ensimmäisellä metsäretkelläni.
En muista, millaista se oli. En tiedä, mitä ääniä kuulin, tai mitä näin. En osaa yhtään sanoa, mikä vuodenaika oli tai kenen seurassa liikuin. Niin pieni minä olin ensimmäisellä metsäretkelläni.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Syksyisenä aamuna Pihlajanmarjat hehkuvat Ruoveden Pilkotulla.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste