Kolumni
Hei, paljonko sulla oli?
Siis, ai niin mikä?
– No pulssi tietysti. Kyllä kantsii mitata. Mä mittaan tommosella sormuksella untakin, ja se sama sormus kato mittaa kehon lämpötilaa, leposykettä ja sen vaihtelua. Sit se nääs auttaa mua kaikella tavalla sovittelemaan vuorokausirytmiä.
Juuri nyt, ennen kuin voimme pian kutsua sähköbussin (kenties Mannisen robottibussin?) kotiovellemme kun pitäisi mennä käymään kaupassa tai naapurikylässä, meillä nykyihmisillä on mahdollisuus mitata likimain kaikkea, mitä kehossamme tapahtuu – unessa tai valveilla.
Jos laitat yöksi sormeesi oikeanlaisen sormuksen, voit mitata unen laatua, EKG-tasoa, hengitystiheyden vaihtelua… ihmesormus toimii akulla, joka on ladattava langattomasti (!) kerran viikossa. Sormuksessa on bluetooth-yhteys. Kännykästä voi katsoa aamulla, miten yö meni. Uskomatonta!
Sitten vain aamiaiselle. Muistaen, että proteiinit ovat muotia. Ennen pöytään istumista vaihdetaan sormus käteen laitettavaan aktiivirannekkeeseen. Oikea aamiaisen nauttija popsii kuitua, joka pitää suoliston kunnossa, ja tietysti kasvisperäisiä aineksia, ne suojaavat elimistöä hapettumiselta. Ennen aamiaista olet tietysti jo kävellyt työhuoneen kävelymatolla muutaman kilometrin ja vetänyt soutulaitteella reippaan tovin.
Suosittelen kuitenkin mittariksi aivan tavallista rippilahjaksi saatua rannekelloa.
Täyttävimpiä ovat kananmunat, muistathan. Oikeita ravintopommeja. Paljon proteiineja ja rasvaa, joten nälkä pysyy loitolla pitkään, ja aktiiviranneke saa paljon töitä ennen superterveellistä lounasta. Rannekkeessasi on sykeseuranta ja tietysti GPS, voihan olla, että tarvitset navigaattoria. Rannekkeesi tukee Spotify-järjestelmää, tottakai. Ennen lounasta voit käväistä älyvaa’alla, joka mahdollistaa painosi BMI-arvon muutosten seuraamisen, ja jonka avulla voit luoda yksityiskohtaisen katsauksen terveystiedoistasi.
Eräs huimaavimmista keksinnöistä on aivosähkökäyrämittari. Se tallentaa noin puoltoista tuhatta aivotoiminnan piirrettä sähköisinä impulsseina. Tosiasiassa aivosähkökäyrä on vakavien aivosairauksien ja –vammojen diagnosointimenetelmä, mutta mitäpä eivät kehotoimintointoilijat tekisi.
Näitä mittamiehiä ja –naisia on keskuudessamme. Suosittelen kuitenkin mittariksi aivan tavallista rippilahjaksi saatua rannekelloa. Siitä näkee ajan. Lompakosta näkee paljonko on rahaa, ja jos haluaa proteiinia, sitä saa monesta hyvästä ruokapaikasta, kotoakin.
Voi olla, että aivosähkökäyrä korjaantuisi kovastikin, jos Manninen saisi luvan ja tuen linjalle Ruovesi – Tampere, Teiskon kautta. Luulen, että monen pulssi tasaantuisi ja unen laatukin paranisi. Nyt on mentävä Tampereelle Oriveden kautta – kas kun ei Kihniöltä koukaten.