”Minä juon nyt kah­via” on po­liit­ti­sen lä­hi­his­to­ri­am­me kuu­lui­sim­pia lau­sei­ta.

Sa­nat len­näh­ti­vät il­moil­le sil­loi­sen pää­mi­nis­te­ri Har­ri Hol­ke­rin (1937–2011) suus­ta ko­koo­muk­sen lai­va­se­mi­naa­ris­sa, kun toi­mit­ta­jat työn­si­vät mik­ro­fo­nia kah­vi­kup­pi kä­des­sään sei­so­van Hol­ke­rin suun eteen 1990.

Yk­si tul­kin­ta on, et­tä pää­mi­nis­te­ri ei ha­lun­nut vas­ta­ta ky­sy­myk­siin, ku­ten po­lii­tik­ko­jen ta­pa­na jos­kus on. Toi­nen­kin tul­kin­ta on mah­dol­li­nen.

Pää­mi­nis­te­rin lau­sah­dus on vii­saam­pi, mil­tä en­si nä­ke­mäl­tä vai­kut­taa.

Kun juo­daan kah­via, kes­ki­ty­tään juo­maan kah­via.

Kun syö­dään,
ai­vo­jen pi­tää
pal­vel­la vat­saa.

Help­po sa­noa, mut­ta vai­kea to­teut­taa: kes­ki­ty yh­teen asi­aan ker­ral­laan.

Sa­man­tyyp­pi­nen aja­tus pul­pah­taa esil­le muu­al­ta­kin.

Erääs­sä Agat­ha Chris­tien dek­ka­ris­sa Her­cu­le Poi­rot’n suu­hun on si­joi­tet­tu lau­sah­dus: ”Kun syö­dään, ai­vo­jen pi­tää pal­vel­la vat­saa.”

Käsi ylös, joka ei ruo­kai­lun ai­ka­na iki­nä se­laa pu­he­li­mes­taan uu­ti­sia, säh­kö­pos­tia, What­sApp-vies­te­jä, Twit­te­riä, Fa­ce­boo­kia tai Ins­tag­ra­mia.

Kas, näyt­tää oma­kin käsi py­sy­vän al­haal­la.

Ju­han­nuk­seen kes­kit­ty­mi­sen voi aloit­taa sii­tä, et­tä lait­taa säh­kö­pos­tiin au­to­maat­ti­sen vas­taus­vies­tin: Minä vie­tän nyt ju­han­nus­ta.

Kan­net­ta­vaa tie­to­ko­net­ta ei tar­vit­se heit­tää heti jär­veen, mut­ta sen voi lait­taa kiin­ni.

Läp­pä­rin voi suh­tau­tua myös toi­sel­la ta­val­la.

Vii­me vii­kol­la Ra­dio Yle 1:n Mikä mak­saa? -ta­lou­soh­jel­man vie­raa­na oli Suo­men Pan­kin pää­joh­ta­ja Ol­li Rehn, jon­ka mu­kaan läp­pä­rin kan­ta­mi­nen jat­ku­vas­ti mu­ka­na on myös rau­hoit­ta­vaa.

Rehn pe­rus­te­li asi­an sil­lä, et­tä kun täy­tyy ol­la ta­voi­tet­ta­vis­sa 24/7, niin sil­loin ta­voi­tet­ta­vis­sa olo rau­hoit­taa.

Kun ol­laan ta­voi­tet­ta­vis­sa, ol­laan ta­voi­tet­ta­vis­sa.

Kun vie­te­tään
ju­han­nus­ta,
vie­te­tään
ju­han­nus­ta.

”Car­pe diem” eli ”Tar­tu het­keen”, on roo­ma­lai­sen ru­noi­li­ja Ho­ra­tiuk­sen kuu­lui­sa sa­non­ta.

Edes­men­nyt so­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi­an pro­fes­so­ri eme­ri­tus Ant­ti Es­ko­la on kir­joit­ta­nut kir­jas­saan Van­huus, et­tä il­mauk­sen voi­si suo­men­taa sa­na­tar­kas­ti: ”Poi­mi päi­vä.”

Poi­mi­kaam­me siis ju­han­nus!

Vuo­den­kier­ros­sa ju­han­nus on yk­si laa­tu­a­jan ko­ho­koh­ta, muu­al­la­kin kuin lai­tu­rin no­kas­sa.

Ju­han­nus on ta­sa­pai­noi­lua kuu­man ja kyl­män, mak­ka­ran ja ja­no­juo­man, sau­nan ja jär­ven vä­li­maas­tos­ta.

Voim­me kes­kit­tyä it­seem­me ja lä­heis­tem­me kes­tit­tä­mi­seen, nau­tim­me hy­vää syö­tä­vää ja juo­ta­vaa.

Tä­män ju­han­nuk­sen suo­si­tuin kää­pä­sie­ni voi­si hy­vin ol­la kes­kit­ty­kää­pä.

Kun vie­te­tään ju­han­nus­ta, vie­te­tään ju­han­nus­ta.

Yk­si hyvä paik­ka viet­tää kes­ki­ke­sää löy­tyy var­jos­ta. Ol­koon ju­han­nus siis va­lon ja var­jon juh­laa.

Hy­vää ju­han­nus­ta!