Pie­ne­nä poi­ka­na, kun per­heem­me kans­sa me­nim­me hie­nom­piin juh­liin, tai ky­lään jon­ne­kin kau­em­pa­na ole­vaan paik­kaan, jos­sa har­vem­min käy­tiin, niin si­sään men­nes­sä van­hem­mat ai­na opas­ti­vat, et­tä sa­no­pas si­nä­kin Heik­ki oi­kein käsi päi­vää.

No mi­käs sii­nä, ei­hän se ol­lut vai­ke­a­ta ol­len­kaan.

Kyl­lä lap­si­kin jo osaa sen pan­na mer­kil­le, et­tä kät­te­ly on ar­vo­kas ta­pah­tu­ma.

Ei­hän pre­si­dent­ti­kään muu­ten kah­ta tun­tia kä­tel­len ot­tai­si vas­taan it­se­näi­syys­päi­vän kut­su­vie­rai­taan.

Tai ai­na kun pal­ki­taan joi­tain me­nes­ty­nei­tä tai­tei­li­joi­ta ja ur­hei­li­joi­ta, niin ai­na an­ne­taan kimp­pu kuk­kia ja kä­tel­lään.

Jos neu­vo­tel­laan tär­kei­tä so­pi­muk­sia, tai sel­vi­tel­lään oi­kei­ta kun­non rii­to­ja­kin, niin ai­na kun on pääs­ty vii­mein yh­tei­sym­mär­ryk­seen, niin sit­ten lyö­dään kät­tä pääl­le.

Nyt sii­hen voi tul­la muu­tos. Kä­si­hy­gie­ni­as­ta on va­roi­tet­tu jo pit­kään, mut­ta nyt se tai­taa jää­dä ole­tet­ta­vas­ti ai­na­kin jol­tain osin voi­maan.

Kor­vaa­via ter­veh­dys­muo­to­ja on eh­do­tet­tu jo usei­ta.

Suo­si­tuin eh­kä on se, et­tä kyy­när­päil­lä toi­si­aan kos­ket­tai­si.

Sel­lai­nen­kin eh­do­tus on, et­tä ja­lal­la. Toi­nen ojen­taa jal­kaan­sa hie­man eteen­päin ja toi­nen na­paut­taa sii­hen sit­ten ken­gäl­lään.

Se oli­si­kin hu­pai­sa näky, kun lin­nan­juh­lis­sa Sau­li ja Jen­ni sei­soi­si­vat pari tun­tia jal­ka suo­ra­na eteen­päin ja ohi kul­ke­vat kut­su­vie­raat tök­käi­si­vät nii­hin it­se­näi­syys­ter­vei­set omil­la juh­la­pa­tii­neil­laan.

Suo­si­tuin eh­kä on se, et­tä kyy­när­päil­lä toi­si­aan kos­ket­tai­si.

En tie­dä mi­ten es­ki­mot kor­vaa­vat oman ter­veh­dyk­sen­sä, kun heil­lä on ol­lut ta­pa­na han­ga­ta ne­niä vas­tak­kain. Jos ha­lu­aa pi­tää kiin­ni han­kaa­mis­pe­rin­teis­tä, niin eh­kä hel­poin­ta oli­si kään­tyä ym­pä­ri ja han­ga­ta ta­ka­puo­li­aan.

Me eu­roop­pa­lai­set voi­sim­me tie­tys­ti ot­taa mal­lia Aa­si­as­ta, jos­sa on ta­pa­na lait­taa kä­det yh­teen rin­nan pääl­le ja ku­mar­taa ke­vy­es­ti ja hy­vin koh­te­li­aas­ti.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä se on jäyk­kä­ran­kai­sel­le poh­joi­sen ro­dul­le lii­an nöy­ris­te­le­vää.

Minä luu­len, et­tä meil­le tu­lee ti­lal­le tuo van­ha tut­tu in­ti­aa­ni­mal­li, jos­sa ih­mi­set aset­tu­vat sei­so­maan sel­kä suo­ra­na kol­men met­rin pää­hän toi­sis­taan.

Sit­ten jom­pi kum­pi käsi nos­te­taan jä­mä­käs­ti pys­tyyn ja sa­no­taan Hau!

Nuo­rem­pi pol­vi voi­si tie­tys­ti käyt­tää ver­si­o­ta Jou!