Vuodet
eivät ole veljeksiä

Kai­kil­le on tut­tu sa­non­ta, et­tä ”vuo­det ei­vät ole vel­jek­siä”. Alun pe­rin se tu­lee kuu­lem­ma sii­tä, et­tä uu­den- ja täy­den­kuun päi­vät siir­ty­vät al­ma­na­kas­sa joka vuo­si 11 vuo­ro­kaut­ta taak­se­päin, eli vaik­ka olo­suh­teet oli­si­vat nä­en­näi­ses­ti sa­man­kal­tai­set, niin kuun­kier­ron mu­kaan laa­di­tut kyl­vö­a­jat ja sää­syk­lit muut­tu­vat, sil­lä kuun vuo­ro­ve­si­voi­ma nos­taa ja las­kee myös il­ma­ke­hää.

Vuodet
eivät ole veljeksiä

Kai­kil­le on tut­tu sa­non­ta, et­tä ”vuo­det ei­vät ole vel­jek­siä”. Alun pe­rin se tu­lee kuu­lem­ma sii­tä, et­tä uu­den- ja täy­den­kuun päi­vät siir­ty­vät al­ma­na­kas­sa joka vuo­si 11 vuo­ro­kaut­ta taak­se­päin, eli vaik­ka olo­suh­teet oli­si­vat nä­en­näi­ses­ti sa­man­kal­tai­set, niin kuun­kier­ron mu­kaan laa­di­tut kyl­vö­a­jat ja sää­syk­lit muut­tu­vat, sil­lä kuun vuo­ro­ve­si­voi­ma nos­taa ja las­kee myös il­ma­ke­hää.

TV-ajan lapsi

Minä kuu­lun sii­hen ikä­luok­kaan, et­ten muis­ta sel­lais­ta ai­kaa, et­tei oli­si ol­lut te­le­vi­si­o­ta. Mei­dän ko­to­na ei sitä vie­lä 60-lu­vun alus­sa ol­lut, mut­ta sei­nän ta­ka­na asui säh­kö­liik­keen omis­ta­ja Aal­to­nen, joka sa­mal­la myi ko­din­ko­nei­ta, ja hä­nel­lä oli ar­vat­ta­vas­ti seu­dun en­sim­mäi­nen vas­taa­no­tin.

TV-ajan lapsi

Minä kuu­lun sii­hen ikä­luok­kaan, et­ten muis­ta sel­lais­ta ai­kaa, et­tei oli­si ol­lut te­le­vi­si­o­ta. Mei­dän ko­to­na ei sitä vie­lä 60-lu­vun alus­sa ol­lut, mut­ta sei­nän ta­ka­na asui säh­kö­liik­keen omis­ta­ja Aal­to­nen, joka sa­mal­la myi ko­din­ko­nei­ta, ja hä­nel­lä oli ar­vat­ta­vas­ti seu­dun en­sim­mäi­nen vas­taa­no­tin.

Voi hyvät ystävät

Hel­mi­kuun 14. päi­vä on omis­tet­tu ys­tä­vyy­del­le. Se on hie­noa! Jos joku asia elä­mäs­sä on muis­ta­mi­sen ar­vois­ta, niin ys­tä­vä on ai­na­kin sel­lai­nen. Oi­ke­as­taan yk­si päi­vä vuo­des­ta on sil­le ihan nau­ret­ta­van vä­hän. Ys­tä­vää kan­nat­tai­si juh­lia vä­hin­tään ker­ran kuu­kau­des­sa.

Voi hyvät ystävät

Hel­mi­kuun 14. päi­vä on omis­tet­tu ys­tä­vyy­del­le. Se on hie­noa! Jos joku asia elä­mäs­sä on muis­ta­mi­sen ar­vois­ta, niin ys­tä­vä on ai­na­kin sel­lai­nen. Oi­ke­as­taan yk­si päi­vä vuo­des­ta on sil­le ihan nau­ret­ta­van vä­hän. Ys­tä­vää kan­nat­tai­si juh­lia vä­hin­tään ker­ran kuu­kau­des­sa.

Sydänkuu
ja sydänpuu

Mitä se tar­koit­taa? Kaik­kien mui­den kui­den ni­men pys­tyy kyl­lä hel­pos­ti mie­les­sään hah­mot­ta­maan, mut­ta et­tä tam­mi­kuu? On se jo­ten­kin niin ou­to?

Sydänkuu
ja sydänpuu

Mitä se tar­koit­taa? Kaik­kien mui­den kui­den ni­men pys­tyy kyl­lä hel­pos­ti mie­les­sään hah­mot­ta­maan, mut­ta et­tä tam­mi­kuu? On se jo­ten­kin niin ou­to?

Onko aikui­silla jou­lu­mieltä?

Pie­ne­nä poi­ka­na häm­mäs­te­lin ai­na, kun ai­kui­set ih­mi­set huo­kai­li­vat heti jou­lun jäl­keen, et­tä on­nek­si se on taas pa­rem­mal­la puo­lel­la.

Onko aikui­silla jou­lu­mieltä?

Pie­ne­nä poi­ka­na häm­mäs­te­lin ai­na, kun ai­kui­set ih­mi­set huo­kai­li­vat heti jou­lun jäl­keen, et­tä on­nek­si se on taas pa­rem­mal­la puo­lel­la.

Kaiken takana on stressi

Huo­les­tut­ta­van mo­nen ny­ky­ai­kai­sen me­ne­vän ih­mi­sen vuo­si­ryt­mi on ja­kau­tu­nut enää vain kol­meen vuo­de­nai­kaan.

Kaiken takana on stressi

Huo­les­tut­ta­van mo­nen ny­ky­ai­kai­sen me­ne­vän ih­mi­sen vuo­si­ryt­mi on ja­kau­tu­nut enää vain kol­meen vuo­de­nai­kaan.