Heikki Itänen.
Kesähuumaa
Kolumni
On tunnettua ja yleisesti hyväksyttyäkin, että valon ja lämmön lisääntyessä ihminen saattaa menettää osan hillitystä käyttäytymiskontrollistaan ja voi jopa tunteiden myllerryksessä hetkellisesti oikein villiintyä. Syynä on tietysti Suomen kesä.
Tuo lyhyt ja ihana ajanjakso sytyttää kuukausi tolkulla sohjossa rämpineitä ja liukkaudesta kärsineitä.
Kesällä ihmisille tulee lähes yhtä aikaa suunnaton halu lähteä liikkeelle, hakeutua tapahtumiin, kokea pienessä ajassa jotain mieleen painuvaa ja normaaleista tavoista poiketen, myös tavata mielellään muita ihmisiä.
Kesä onkin saavuttuaan mukana lähes kaikessa tekemisessä. On konsertteja, näytelmiä, näyttelyitä, markkinoita ja monta muuta hyvin kiinnostavaa nähtävää.
Jokaisessa kunnassa pyritään luomaan joku perinteinen suvitapahtuma, jonka turvin saadaan kerättyä toisistaan erkaantuneet ihmiset edes hetkeksi yhteen.
Kesä onkin saavuttuaan mukana lähes kaikessa tekemisessä.
Kesä tuo tullessaan paljon muutakin. Kesätöitä tietysti monelle ja mökkielämän. Lavatanssien myötä mahdollisesti kesäheiloja, tai miksei vaikka vaeltamista rinkan kanssa pitkin kaunista ja puhdasta suomalaista luontoa.
Minun lapsuudessa kesä tuli silloin kun koulu loppui 31.5. Uimakausi alkoi heti seuraavana päivänä, oli veden lämpötila mikä tahansa. Kakaroita oli koossa yleensä kymmenkunta ja uimaan menolle saatiin lupa, jos seassa oli edes yksikin pari vuotta kansakoulua käynyt. Oli siinä vastuun kantoa melkoisesti jollekin reppanalle.
Uima-asut päällä juostiin yleensä aina paljain jaloin pellonreunaa pitkin rantaan.
Ojanvarressa oli parhaimmillaan heinikkoa kainaloon asti ja rannassa vähän yli sen.
Siihen aikaan ei ollut riesaa punkeista, keskikesällä vain paarmoista.
Kesäriemu on synnyttänyt nasevia sanontojakin: ”Kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin” tai ”Tulisipa kesä ja kärpäset, niin köyhäkin saa ystäviä”.
Yksi kesään liittyvä sanonta on erikoinen, enkä ole koskaan oikein käsittänyt mitä se tarkoittaa, kun esimerkiksi kirves on tylsä, niin se on kesäterässä?
Kesälläkin on valitettavasti olemassa myös ikävät seurauksensa, kuten kesäkissat.
Ei voi ihminen enää paljon ilkeämpi eläimelle olla, kun ruokkii ja hellii sitä pentuna muutaman viikon ajan ja heittää sitten tienvarteen.
Kesäpäivän tasauksen aikaan vietetään juhannusta, joka on ollut ihmisille iso juhla kautta aikain. Suvisäät monesti silloin vasta alkaa, mutta päivä kuitenkin lyhentyy.
Juhannus on varsinkin turisteille ihmeellistä aikaa, koska yötä ei tule ollenkaan.
Hyvä ystäväni Kyösti tunnustautuu avoimesti kesäihmiseksi ja myöntää myös auliisti, että juhannus on sellainen kummallinen juhla, josta hän ylivoimaisesti eniten muistaa niitä juhlia, joista ei muista mitään.
Heikki Itänen