Liftaten olisit jo perillä!
Kolumni
Hyvä puoli oli se, että auto simahti Kuruntielle vain viisi kilometriä ennen Ruoveden keskustaa. Toinen hyvä asia oli, että oli valoisaa eikä satanut vettä. Puhelimen karttapalvelu kertoi kätevästi sijainnin. Yhtä helposti löytyi puhelinnumero, josta sain yhteyden paikalliseen hinauspalveluun.
Hinausauto saapui, kuljettaja ajoi suoraan auton taakse ja kiinnitti vaijerin vetokoukkuun. Kun kysyin, mistä hän tiesi, että autossa on vetokoukku, hän vastasi, että tuon ikäisissä autoissa usein on. Ammattilainen tietää, mitä tekee. Olin turvallisissa käsissä.
Kas, bussit eivät enää tähän aikaan kulje.
Auto kyyditettiin korjaamoon ja minut sovittuun tapaamiseen Honkalantie 2:n toiseen kerrokseen, Ruovesi-lehden ja Teisko-Aitolahti -lehden toimitukseen. Saavuin paikalle myöhässä, mutta aikaisemmin kuin aikaisemmin olin jo ehtinyt päätoimittajalle infota.
Kellon lähestyessä puoli viittä soitan korjaamoon ja tiedustelen, onko vika selvillä. Ei ole, joten seuraavaksi tutkin, miten pääsen Ruovedeltä kätevästi takaisin Tampereelle.
Kas, bussit eivät enää tähän aikaan kulje.
No, mikäpä siinä. Päätän aloittaa rohkean ihmiskokeen, ryhdyn liftaamaan. Autoja tulee ja menee, lähinnä menee ohi.
Tunnin päästä yksi auto pysähtyy. Keinosen Kekku ottaa kyytiin, sillä hän tunnistaa liftaajapolon. Hänen kyydissään pääsen Ruhalaan, Väärinmajantien risteykseen. Siinä kohdassa päätin, että soitan taksin ja huristelen sillä Oriveden rautatieasemalle, josta posottelen Tampereelle.
– Taksikeskus, miten voin auttaa?
– Tarvitsen taksin.
– Missä olette?
– Tässä Väärin risteyksessä.
– Väärin. Mikä numero?
– Numero?
– Kadun numero?
Keskustelun litterointi kannattaa lopettaa tähän, sillä taksikeskus ei saanut selville, missä olen. Ystävällinen keskushenkilö yhdisti Ruoveden taksiin.
– Ai, olet siinä risteyksessä sen bussipysäkin kohdalla.
Olisipa kätevää, jos lähiseudulta löytyisi joku innokas, joka rakentaisi pistoraiteen Ruovedelle.
Valkoinen taksi saapui nopeasti ja äkkiä pönötin jo Oriveden rautatieasemalla.
Arto Paasilinnan veikeässä kirjassa Onnellinen mies seikkailee siltainsinööri Jaatinen. Kirjan tapahtumat etenevät siihen pisteeseen, että Jaatinen päättää rakentaa pätkän rautatietä. Olisipa kätevää, jos lähiseudulta löytyisi joku innokas, joka rakentaisi pistoraiteen Ruovedelle.
Sitten tänne voisi puksutella kätevästi junitse ja tarvittaessa halukkaat pääsisivät täältä pois. Yhden Jaatisen lisäksi tarvitaan vain hieman talkooväkeä ja muutama säkillinen euroja tai bitcoineja. Helppo homma!
Jos odottaa, että VR käärisi hihat ja ryhtyisi vetämään kiskoja, sitä saisi odottaa seuraavalle vuosituhannelle ̶ silloin puhutaan 3000-luvusta.
Toinen ongelma saattaisi olla aikataulullinen: arkisin viimeinen vuoro lähtee klo 12.10 ja viikonloppuisin vuoroja ei ajeta lainkaan.
Kirjoittaja on Ruovesi-lehden kesäpoika