Heikki Itänen.
Lopun alkua?
Kolumni
Kun jollekin tehdään vääryyttä, niin mahdollisimman pian halutaan aina tietää kolme tärkeää asiaa. Kuka on syyllinen, oliko toiminta lainvastaista ja jos oli, niin mikä on rikosnimike ja kolmantena ja monesti tärkeimpänä, että mikä on motiivi.
Tässä sote-uudistukseen liittyvässä Ruoveden sairaalan lopettamisessa, ei syyllistä tarvitse kovinkaan kaukaa hakea. Taustojakin on varmaan sen verran turvattu, ettei toiminta ole laitonta, mutta moraalitonta kyllä.
Mutta mikä sitten voi olla motiivi? Mikä saa ihmisen tekemään toiselle sellaista, josta ei ole mitään hyötyä, ei säästä rahaa, eikä paranna potilaiden asemaa.
Taloudellisista asioista ei kukaan kehtaa nyt edes valehdella, enkä yhtään ihmettele, sillä Virroilla ei ole edes kunnollisia resursseja siirron toteuttamiseen.
Ruovedellä sen sijaan on olemassa, tai ainakin oli, erittäin pätevä ja pidetty henkilökunta, erinomaiset tilat ja vuokrasopimustakin jäljellä vielä kaksi vuotta.
Motiivina täytyy siis olla pelkästään vallan käyttö ja voiman näyttö.
Pirha ja sen palvelut entisellä yhteistoiminta-alueella tuottava Keiturin Sote ovat saaneet vallan hoitaa alueen terveysasiat haluamallaan tavalla. Siinä ei euroilla, ei järjellä eikä ihmisarvoilla ole mitään merkitystä. Kiire kaiken suorittamiseen on myös kova, sillä pelkona on, että ylempi taho saattaa huomata, kuinka tyhmä siirto on ja voisi vielä perua päätöksen.
Nyt haalitaan itselle kaikki mitä irti saadaan, muista välittämättä.
Ajatella, että muutamia vuosikymmeniä sitten kansakunta kamppaili vielä eteenpäin yhtenäisesti kuuluisassa talvisodan hengessä, eli kaveria ei jätetty.
Nykyisessä minä-minä maailmassa sellainen on enää pelkkää sanahelinää historiankirjoissa. Nyt haalitaan itselle kaikki mitä irti saadaan, muista välittämättä.
Miten käy sitten jatkossa? Hammashoito sai jo jonkinlaisen aikataulun lopettamiseen. Se on hirtehistä, kun melkein samana päivänä tuli julkisuuteen raportti, että verenmyrkytykset maassamme ovat huolestuttavasti lisääntyneet ja suurimpana syynä epäiltiin olevan huonontunut hampaiden hoito.
Eikö silloin hoitoon pääsyä pitäisi enemmänkin helpottaa, eikä vaikeuttaa?
Käytännön ongelmista tulee myös ensimmäisenä mieleen, että miten esimerkiksi koululaisten hampaiden hoito järjestetään? Toivottavasti ei ainakaan etänä.
Lääkärin vastaanoton kohtaloa on suuremman hälyn lieventämiseksi vielä pimitetty, mutta varmaan siihenkin suunnitelmat ovat jo valmiina jossain pöytälaatikossa.
Jos lääkäritkin siirretään kauemmaksi ja kulkuyhteydet ovat yhtä olemattomat kuin tällä hetkellä, niin se saa aikaan sen, että hoitoon ei lähdetä silloin kuin pitäisi, vaan silloin kun on pakko.
Sekin onnistuu vain siinä tapauksessa, että paikalla sattuu olemaan joku, joka pystyy soittamaan ambulanssin.
Hoitoon ei lähdetä silloin kuin pitäisi, vaan silloin kun on pakko.
Tällä käsittämättömän lyhytnäköisellä sote-sekoilulla valtaa pitävät toteuttavat väistämättä vielä monen vanhuksen hiljaisen toiveen: ”Saisinpa kuolla kotona”.