Kun joku kek­sii jo­tain oi­kein ne­ro­kas­ta, tai oi­kein tyh­mää, niin se saa mi­nut ai­na häm­mäs­ty­mään. Vii­mek­si tämä ta­pah­tui ai­van äs­ket­täin, kun kuu­lin, et­tä Haa­pa­saa­ri ai­o­taan kaa­voit­taa puo­lik­si oma­ko­ti­ta­lo­ton­teik­si.

En tun­ne kaik­kia asi­aan liit­ty­viä yk­si­tyis­koh­tia, jo­ten en ole ihan var­ma kum­paan ka­te­go­ri­aan tämä kuu­luu, mut­ta täl­tä is­tu­mal­ta olen eh­dot­to­mas­ti sitä miel­tä, et­tä se on to­del­la ou­toa ja tyh­mää.

En kä­si­tä mikä hin­ku kun­nal­la on ke­rä­tä li­sää tont­te­ja, kun nii­tä on en­nes­tään­kin niin pal­jon, et­tä voi­si pi­tää tyh­jien asuin­paik­ko­jen mes­sut kos­ka ta­han­sa. Kat­so­mis­ta riit­täi­si kä­vi­jöil­le hel­pos­ti toi­sel­le­kin päi­väl­le. On­ko ta­voit­tee­na teh­dä joku suo­men en­nä­tys vai pääs­tä mu­kaan en­nä­tys­ten kir­jaan?

Kyl­lä kun­taan asuk­kai­ta tu­lee ihan it­ses­tään, jos vaan saa­tai­siin luo­tua työ­paik­ko­ja. Mat­kai­luun mei­dän pi­täi­si enem­män kes­kit­tyä ja ni­me­no­maan sel­lai­seen, et­tä tu­ris­ti jää yök­si. Yö­py­jät jät­tä­vät huo­mat­ta­vas­ti enem­män ra­haa kuin päi­vä­kä­vi­jät.

Näh­tä­vää meil­lä riit­tää pal­jon­kin, kun­han vain löy­tyi­si li­sää ma­joi­tus­ka­pa­si­teet­tia.

Mat­kai­luun mei­dän pi­täi­si enem­män kes­kit­tyä ja ni­me­no­maan sel­lai­seen, et­tä tu­ris­ti jää yök­si.

Olen sa­maa miel­tä kuin Ju­ha­ni Vah­to­ka­ri äs­ket­täin, et­tä kaik­ki mah­dol­li­set kei­not pi­täi­si ot­taa käyt­töön, jot­ta saa­tai­siin Ka­le­la au­ki. Se on it­ses­sään jo sel­lai­nen kult­tuu­ri­aar­re, et­tä siel­lä ku­lui­si mat­kai­li­jal­ta hel­pos­ti vaik­ka koko päi­vä.

Jos ai­kaa jäi­si, niin tai­teen näl­kää voi­si vie­lä tyy­dyt­tää li­säk­si Asun­ta-atel­jees­sa, Ma­ka­sii­nin näyt­te­lyis­sä ja tie­tys­ti uu­des­ti syn­ty­nees­sä Vin­han kir­ja­kau­pas­sa.

Hy­vin vie­te­tyn yön jäl­keen voi­si ol­la vuo­ros­sa sit­ten vaik­ka Hel­ve­tin­ko­lu, eh­kä Tar­jan­ne-ris­tei­ly, il­lem­mal­la Mu­siik­kia! Ruo­ve­si tai Pyy­nik­ki­län ke­sä­näy­tel­mä.

Kaik­ki in­ves­toin­nit ei­vät voi ai­na ol­la sel­lai­sia, et­tä heti nä­kyi­si hy­viä tu­lok­sia. Joku kau­pun­ki Itä-Suo­mes­sa, tai­si ol­la Jo­en­suu, las­ki ai­koi­naan, et­tä mat­kai­luun si­joi­te­tut mar­kat tu­li­vat seu­tu­kun­nan kaut­ta ai­ka­naan vii­sin­ker­tai­se­na ta­kai­sin.

Ei muu­ta kuin Haa­pa­saa­ri vä­hi­tel­len kun­toon ja sään­nöl­li­set ke­sä­tans­sit pys­tyyn. Hy­viä muu­si­koi­ta­kin löy­tyy ihan omas­ta ky­läs­tä ja apua tar­vit­ta­es­sa lä­hi­tie­nool­ta.

Tans­sien kans­sa vain pi­tää muis­taa ol­la tark­ka­na, et­tei käy kuin hy­väl­le ys­tä­väl­le­ni Kyös­til­le, joka oli poi­ken­nut ke­sä­la­val­le men­nes­sään pu­si­kos­sa Al­kon mies­lau­la­jien har­joi­tuk­sis­sa ja suun­nis­ti sit­ten pok­kaa­maan. Kyös­ti oli kes­ki­ver­to­tans­si­jan mu­kai­ses­ti ha­nak­ka, pu­nak­ka ja ta­nak­ka. Hän haki kau­nis­ta nei­toa tans­si­maan ja pyö­räh­te­li par­ke­til­la vauh­dik­kaas­ti vai­ku­tuk­sen teh­däk­seen. Sit­ten hän ky­syi, et­tä huo­maa­ko sitä, et­tä on tul­lut vals­sin as­ke­lei­ta ai­ka lail­la har­joi­tel­tua?

Nei­to vas­ta­si koh­te­li­aas­ti, et­tä kyl­lä sen heti huo­maa, mut­ta on niin vai­kea seu­ra­ta mu­ka­na, kun bän­di soit­taa tan­goa.