Ku­lu­van vuo­den met­säs­tys­kau­si on pääs­syt vauh­tiin. Se­pel­kyyh­kyn met­säs­tys al­koi 10. elo­kuu­ta, ve­si­lin­tu­jen, ka­na­dan­ma­ja­van ja kar­hun 20. päi­vä. Met­sä­jä­nis­tä ja ru­sak­koa saa jah­da­ta syys­kuun alus­ta läh­tien, met­sä­ka­na­lin­tu­ja 10. syys­kuu­ta, ja hir­vi­mie­het aloit­te­le­vat lo­ka­kuun puo­li­vä­lis­sä. Ilah­dut­ta­vaa on, et­tä kol­mi­o­las­ken­nois­sa ka­na­lin­tu­kan­ta useim­mis­sa ta­pauk­sis­sa on el­py­nyt. Jär­ke­vää on met­säs­tys­seu­ro­jen puit­teis­sa kui­ten­kin saa­liin kiin­ti­öit­tä­mi­nen.

Met­säs­tyk­sen yh­tey­des­sä pu­hu­taan ylei­ses­ti saa­liin mää­räs­tä, on­nis­tu­neis­ta jah­deis­ta – taka-alal­le tah­too jää­dä met­säs­tä­jän ja aseen yh­teis­pe­li. Suo­mek­si sa­not­tu­na har­joit­te­lu ja aseen omak­su­mi­nen ”kä­den jat­keek­si”.

Olin 15-vuo­ti­as, kun sain met­säs­tys­kor­tin ja en­sim­mäi­sen asee­ni. Se oli ve­nä­läi­nen 16-ka­li­be­ri­nen, yk­si­piip­pui­nen Bai­kal vuo­si­mal­lia 1954. Sil­lä met­säs­tin vuo­det 1968–2005. Ase oli lii­pa­sin­kaa­res­ta tait­tu­va, il­man ejek­to­ria, ja var­mis­tin­nap­pi oli etu­sor­mel­la pai­net­ta­va, se­kin lii­pa­sin­kaa­rel­la. Tä­män aseen kans­sa tu­lin niin tu­tuk­si, et­tä met­säs­tys­ka­ve­ri­ni ver­ta­si­vat am­pu­mis­ta­ni kak­si­piip­pui­sel­la am­pu­mi­seen!

Ker­ran sain lai­na­ta iso­vel­je­ni kak­si­piip­puis­ta Val­met-hau­lik­koa. Niin­hän sii­nä kävi, et­tä kun met­so len­si pää­ni yli, ha­mui­lin Bai­ka­lin var­mis­tin­ta etu­sor­mel­la, kun täs­sä asees­sa var­mis­tin on tu­kin pääl­lä peu­ka­lol­la siir­ret­tä­vä. Sii­nä meni met­so, en­kä sen jäl­keen Val­me­tia lai­nail­lut.

2000-lu­vun alus­sa os­tin met­säs­tys­ka­ve­ril­ta­ni Tik­ka-yh­dis­tel­mä­a­seen. Sii­nä on tup­la­hau­li­pii­put ja toi­se­na luo­ti-hau­li­piip­pu. Tätä aset­ta opin käyt­tä­mään sekä hau­lik­ko­na et­tä luo­dik­ko­na tyy­dyt­tä­väs­ti. Aluk­si ty­rin len­toon läh­te­viä lin­tu­ja, kun van­haan ta­paan hain var­mis­tin­ta vää­räs­tä pai­kas­ta.

Poi­ka­ni al­koi met­säs­tää muu­ta­ma vuo­si sit­ten ja omi yh­dis­tel­mä­a­see­ni. Pa­la­sin Bai­ka­liin.

Taas oli opet­te­lu var­mis­ti­men pai­kas­ta ja aseen tait­ta­mi­ses­ta.

Puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten sain os­taa met­säs­tys­ka­ve­ri­ni tu­tul­ta Re­ming­to­nin puo­li­au­to­maat­ti­sen pump­pu­hau­li­kon. Täs­sä var­mis­tin­nap­pi on lii­pa­sin­kaa­rel­la ku­ten Bai­ka­lis­sa­kin. Ase on 12-ka­li­be­ri­nen, ja sii­hen saa la­da­ta kol­me pat­ruu­naa ker­ral­la. Iso ero ai­kai­sem­piin asei­siin on la­taus­me­ne­tel­mä am­mut­ta­es­sa. Etu­tu­kis­sa on liik­ku­va osa, pump­pu, jota taak­se­päin ve­det­tä­es­sä van­ha hyl­sy pois­tuu ja ta­kai­sin työn­net­tä­es­sä uu­si pat­ruu­na me­nee piip­puun. Kä­te­vää. Jenk­ki­läs­sä aset­ta käy­te­tään eri­tyi­ses­ti ve­si­lin­tu­jah­dis­sa.

Mi­nul­la on nuo­ri koi­ra, grand bas­set grif­fon ven­deen, jota vii­me syk­sy­nä aloin opet­taa jä­nik­sen ajoon. Ai­ka no­pe­as­ti sain­kin sil­le ekan kaa­don ja in­nos­tuin val­ta­vas­ti. Olin jo­ku­nen päi­vä myö­hem­min met­säl­lä, kun koi­ra sai hie­non ajon. Jä­nis lauk­ka­si met­sä­tien poh­jaa suo­raan koh­ti, am­muin. Lii­an kau­as, ei kaa­tu­nut. Jä­nis jat­koi lauk­kaa mi­nua koh­ti, säh­lä­sin Re­ming­to­nil­la yrit­tä­en saa­da uu­den pat­ruu­nan pe­sään, ja jä­nis­hän loik­ki kor­vi­aan vil­ku­tel­len pus­kiin. Kyl­lä ki­roi­lin aset­ta ko­ke­mat­to­muu­te­ni vuok­si. Kaa­to oli­si ol­lut koi­ral­le­ni lois­ta­va ope­tus on­nis­tu­mi­ses­ta.

Seu­raa­val­la vii­kol­la han­kin sa­vi­kie­kon heit­ti­men, ja aloin ope­tel­la mies ja ase -yh­teis­pe­liä tosi in­ten­sii­vi­ses­ti.

Met­säs­tä­jät, en­nen uu­den aseen kans­sa met­säl­le me­noa, har­joi­tel­kaa riit­tä­väs­ti. Tätä voi­si ko­ros­taa met­säs­tys­seu­ro­jen toi­min­nas­sa.

Taka-alal­le tah­too jää­dä met­säs­tä­jän ja aseen yh­teis­pe­li.