Hyvä tu­lee, roh­ke­nen vas­ta­ta heti kät­te­lys­sä ja li­sään vie­lä, et­tä nyt pu­hu­taan par­kou­ris­ta.

Ly­hyt op­pi­mää­rä par­kou­ris­ta: luo­vaa lii­ket­tä ym­pä­ris­tös­sä. Ya­ma­ka­si, ryh­mä oma­pe­räi­siä nuo­ria aloit­ti koko hom­man Pa­rii­sin lä­hi­ös­sä vuo­si­tu­han­nen vaih­teen kiep­peil­lä.

Hom­ma läh­ti lau­kal­le Jump Lon­don -tv-do­ku­men­tis­ta, jon­ka myö­tä­vai­ku­tuk­ses­ta nuo­ret ym­pä­ri Eu­roo­pan ja maa­il­maa pa­laut­ti­vat voi­mis­te­lus­ta, so­ti­lai­den pe­las­tau­tu­mis­tai­dois­ta ja it­se­puo­lus­tus­la­jeis­ta tu­tut liik­keet osak­si ar­kis­ta ym­pä­ris­töä.

Pai­no sa­nal­le pa­laut­taa. Ih­mi­nen on luo­tu liik­ku­maan ja pie­ni­kin ar­ki­nen lii­ke pu­hu­mat­ta­kaan aja­tuk­sel­la suo­ri­te­tus­ta mo­ni­puo­li­ses­ta lii­kun­ta­suo­ri­tuk­ses­ta tu­ke­vat jak­sa­mis­tam­me. Ugh, äi­ti on taas pu­hu­nut.

Par­kour ei ole vain hyp­pi­mis­tä, juok­se­mis­ta ja kii­pe­ä­mis­tä ym­pä­ris­tös­sä. Oma en­si­kos­ke­tus la­jin pa­riin oli Jy­väs­ky­län Par­kour Ar­ma­ged­do­nis­sa, mis­sä mi­nua pu­hut­te­li­vat eri­tyi­ses­ti yh­tei­söl­li­syys, vas­tuul­li­suus ja it­sen­sä haas­ta­mi­nen haus­kuu­den li­säk­si.

Vas­tuul­li­suut­ta on ko­ros­tet­tu Suo­men Par­kour -yh­dis­tyk­sen pe­li­sään­nöis­sä. Vas­tuul­li­suus si­säl­tää sekä vas­tuul­li­suu­den it­ses­tä ja ka­ve­reis­ta et­tä ym­pä­ris­tös­tä. Har­ras­ta­jan vas­tuul­li­suu­teen si­säl­tyy tie­dos­ta­mi­nen sii­tä, et­tä voi sat­tua haa­ve­rei­ta ja liik­ku­mi­nen pi­tää suo­rit­taa omien ra­jo­jen puit­teis­sa.

Eli nuo­reh­ko kes­ki-ikäi­nen ei voi tie­ten­kään lä­he­tä sän­täi­le­mään hul­lun lail­la. Pi­tää läm­mi­tel­lä, ke­hit­tää li­has­kun­toa jär­ke­väs­ti ja vä­hän käyt­tää nup­pia, mi­ten mah­dot­to­mal­ta tun­tu­va ym­pä­ris­tö saa­daan ke­sy­tet­tyä ja loi­kat nat­saa­maan ja ki­vet kii­vet­tyä.

Vas­tuul­li­suus on myös sitä, et­tä kun­ni­oi­te­taan yk­si­tyi­siä alu­ei­ta sekä jul­kis­ten­kin alu­ei­den mui­ta käyt­tä­jiä. Kaik­ki koh­teet tu­lee tar­kis­taa etu­kä­teen, et­tei­vät ne ai­heu­ta louk­kaan­tu­mis­vaa­raa, ei­vät­kä tie­ten­kään rik­kou­du tai li­kaan­nu liik­ku­mi­sen tii­mel­lyk­ses­sä.

Vas­tuul­li­suu­den hen­ges­sä la­jis­ta py­ri­tään an­ta­maan hyvä kuva asi­al­li­sel­la kom­mu­ni­koin­nil­la ja suh­tau­tu­mal­la ys­tä­väl­li­ses­ti kans­sa ih­mi­siin, vaik­ka ai­na ei ja­et­tai­si­kaan sa­maa nä­ke­mys­tä lii­kun­nan rie­muis­ta. Sa­no­mat­ta­kin on sel­vä, et­tä kans­sa­har­ras­ta­jia tsem­pa­taan, jo­kai­nen saa suo­rit­taa omal­la ta­sol­laan ja tyy­lil­lään, kun­han te­ke­mi­nen on tur­val­lis­ta ja ki­vaa.

Hyvä fyy­si­nen kun­to on yk­si tär­keä te­ki­jä tur­val­li­suu­den ta­ka­na. Muh­ke­at tai edes koh­tuul­li­set li­hak­set suo­jaa­vat ke­hoa ja kes­tä­vyys tuo hap­pea ar­ki­sä­hel­lyk­sek­seen­kin, jak­sa­mis­kat­to ei ihan heti ko­lah­da pää­hän vaan il­ma­ti­laa tu­lee ar­ki­päi­viin li­sää.

Yk­si useim­piin ur­hei­lu­har­ras­tuk­siin liit­ty­vä jut­tu kui­ten­kin puut­tuu par­kou­ris­ta. Par­kour ei ole kil­paur­hei­lua, ai­na­kaan vie­lä. Ai­noa vas­tus on omien kor­vien vä­lis­sä.

Eli äi­ti­nä olen va­ka­van ky­sy­myk­sen ää­rel­lä, va­li­ta­ko ai­kuis­mai­nen päi­vä­kä­ve­ly vai keh­tai­si­ko vii­let­tää? Jo­ten suot­te­han an­teek­si, jos en mal­ta liik­kua ky­län rai­til­la ta­sa­pai­noi­le­mat­ta rot­val­lil­la tai ol­la roik­ku­mat­ta so­pi­val­la kor­keu­del­la ole­vis­sa ok­sis­sa.