Kau­ka­na ei ole ai­ka, kun suo­ma­lai­nen­kin kul­ki vie­lä pä­re­nip­pu kai­na­los­sa ja isä öl­jy­lam­pun os­ti.

Kak­sien iso­van­hem­pien asu­muk­set Poh­jan­ky­läs­sä läm­pi­si­vät pel­käs­tään puil­la 50-lu­vul­le as­ti.

Jär­ven­pään vau­raas­sa maa­lais­ta­los­sa tuli hu­mi­si kook­kaas­sa lei­vi­nuu­nis­sa ja pa­ris­sa pönt­tö­uu­nis­sa kam­ma­reis­sa. Tu­len ruo­kaa sai­kin omas­ta pe­rä­met­täs­tä yl­lin kyl­lin.

Oja­mä­en kah­den huo­neen tor­pas­sa läm­pe­ni myös jol­ti­nen­kin lei­vi­nuu­ni ja pis­kui­nen hel­lan­rö­tis­kö. Em­meet sen si­jaan oli os­tet­ta­va ta­lol­li­sil­ta sel­väl­lä ra­hal­la tai työ­tä vas­taan. Kui­ten­kin pär­jät­tiin jo­ten­kin. Oli pak­ko.

"Mo­der­ni" ke­hi­tys kul­ki ai­ka­naan myös Ruo­ve­del­le. Säh­kö­joh­to­ja ja -lan­ko­ja ve­det­tiin pit­kin poi­kin sa­lo­mai­ta. Jär­ven­pään­kin sei­näl­le asen­net­tiin muu­ta­ma kol­hon­nä­köi­nen pat­te­rin­ru­mi­lus. Hy­vin toi­mi­vat, mut­ta isän­tä nuu­ka­na mi­ä­he­nä ei nii­tä raas­ki­nut pi­tää pääl­lä kuin tu­li­pa­lo­pak­ka­sil­la. "Os­to­läm­min ja lai­na­puut," hän to­kai­si­kin usein, kun joku vi­lu­kis­sa va­lit­te­li ho­lot­naa si­säl­lä.

Kak­sien iso­van­hem­pien asu­muk­set Poh­jan­ky­läs­sä läm­pi­si­vät pel­käs­tään puil­la 50-lu­vul­le as­ti.

Van­hem­pie­ni huus­hol­lis­sa cel­siu­sas­tei­ta nos­ti aluk­si vain va­lu­rau­ta­lie­si ja ala­ker­ran sau­na. Niil­lä­kin tul­tiin jut­tuun niu­kin nau­kin. Äi­jä sai kui­ten­kin vä­hi­tel­len tar­peek­seen ai­nai­ses­ta puu­rent­tuul­la huh­ki­mi­ses­ta. Se hank­ki­kin sii­hen ai­kaan suu­ra huu­toa ole­van Po­rin-Ma­tin öl­jy­ka­mii­nan. Nyt oli vari ra­ken­nuk­ses­sa vä­hän lii­kaa­kin, sil­lä ukon us­ko­mat­to­mat sä­hel­lyk­set ma­sii­nan kim­pus­sa nos­tat­ti­vat hien­pin­taan it­se kul­le­kin.

Kort­tee­ra­sin sil­loin vint­ti­ka­ma­ria ja Po­rin-Ma­tin vie­res­tä puh­kais­tu rei­kä lai­pi­oon läm­mit­ti mu­ka­vas­ti kämp­pää­ni. Va­li­tet­ta­vas­ti per­heen­pään soh­la­tes­sa öl­jy­säi­li­ön täy­tön kans­sa, kam­mot­ta­va käry tie­tys­ti nou­si lu­kaa­lii­ni, ei­kä tuu­let­taa voi­nut. On­nek­si äi­jä kyl­läs­tyi sii­hen­kin tou­huun eh­kä sen­kin ta­kia, et­tä ky­läl­lä ir­vail­tiin Po­rin-Ma­tin muut­tu­neen Po­rin-Mar­tik­si.

Meil­lä­kin pat­te­roi­tiin sei­nät jo oi­kein ki­voil­la ja si­roil­la vem­pe­leil­lä ja ovat ne siel­lä edel­leen­kin yli puo­li vuo­si­sa­taa pal­vel­lei­na.

Pe­ri­kun­nan mö­kil­le­kin yrit­te­lin ai­ka­naan ja use­as­ti­kin eh­do­tel­la säh­kö­liit­ty­mää, kos­ka lä­hin tolp­pa ei si­jain­nut mah­dot­to­man kau­ka­na. Ei sii­tä so­pua syn­ty­nyt sil­loin kuin ei myö­hem­min­kään.

Omas­sa ta­lou­des­sa­ni on pan­nu po­ris­sut mel­kein moit­teet­to­mas­ti kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta. Kiel­tä­mäs­sä si­tä­kin ol­laan, el­lei bi­o­polt­to­ai­ne nyt sit­ten lyö it­se­ään läpi. Mut­ta elet­tiin­pä en­nen­kin vaik­ka ojan ta­ka­na ol­tiin. Sa­noi­si­pa ja te­ki­si­pä itä­naa­pu­rin Valt­su mitä ta­han­sa.