Kolumni
Paljon on vettä Pärnäojassa lirutellut, kun olen viimeksi Ruovesi-lehteen jutunjuurta raapustanut. Toki olen aviisia tankannut, sillä äitemuorilleni Lempoisiin se yhä tulee ja vieläpä ajallaan.
Ilmestyihän se minullekin aikanaan tänne Uudellemaalle, mutta kyllästyin lopulta lehtykäisen ja jopa ”isoveli” Aamulehden kolahdettua laatikkooni toistuvasti jopa viikonkin myöhässä. Syyttävää sormea en kuitenkaan osoittanut mihinkään suuntaan.
Kotiseuturakkautta koetteli myös asia, mikä ennemmin tai myöhemmin jokaisen kesäasukkaankin tykö tupsahtaa.
Myydään. Myyty. Yksi verbi. Kaksi sanaa.
”Niin muuttuu maailma, Eskoseni.”
”Kaikki män, enempiki ois mänt, mu ku ei olt.” Vissiä totuuksia, mutta eipä tuollaisia tule ajatelleeksi nuoruuden ja miehuuden kultaisin päivinä.
Kotiseuturakkautta koetteli myös asia, mikä ennemmin tai myöhemmin jokaisen kesäasukkaankin
tykö tupsahtaa.
Rakas metsätilani syntyi, kasvoi, eli ja kuoli. Yli kolme vuosikymmentä sinne ravattiin ja siellä rymyttiin. Kaikki vapaa-aika vietettiin visusti Pohjankylässä ja aina oli hauskaa. Mutta itku pitkästä ilosta.
Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava ja tunnustettu.
Ikää kertyy ja kaikenmaailman kremppoja siunaantuu vähän väliä niin helvetin tavalla.
”Elämä on lyhyt kuin lapsella paita”, tokaisi vaarivainaa minulle kerran. Mitäpä siihen lisäämään tai pois ottamaan!
Kotiseuturakkautta ja -juuria minulta ei kuitenkaan kukaan pysty viemään.
Tietysti tyrkytin tiluksia perikunnalleni huimalla yhden euron kauppasummalla. Ei kelvannut kenellekään. Piste.
Askola olikin sitten myynnissä peräti kolmisen vuotta. Eihän nykypäivän ihminen huoli ilmaiseksikaan huonokuntoista mökinkopperoa ilman minkäänlaisia mukavuuksia. ”Perämettää” oli pakko raiskata, että sain edes vähän kipurahaa huomiseen ja ikävään.
Myöhemmin tekivät kauppansa maat ja mannut.
Kotiseuturakkautta ja -juuria minulta ei kuitenkaan kukaan pysty viemään. Hyvät ja pahatkin muistot sieltä kantavat hamaan maailman tappiin asti.
Vihtiläinen en vieläkään ole. Lempääläiseksi en tullut. Olen siis ruovesiläinen.
Kaukana ei ole aika, kun suomalainenkin kulki vielä pärenippu kainalossa ja isä öljylampun osti.
Kaukana ei ole aika, kun suomalainenkin kulki vielä pärenippu kainalossa ja isä öljylampun osti.
Paljon en sukulaisestani tiennyt. Isäukko ei jostain syystä halunnut virkata halaistua sanaa veljensä elosta ja olosta, vaikka sarnanmäkisii oltiinkin. Ihmettelin asiaa useinkin, veljet sentään yhteisestä Ojamäen torpasta . Äitemuorilta sain kuitenkin utsittua, että setä oli Ruovesi-vuosien jälkeen souvannut lentojätkänä siellä sun täällä. Parempi puolikaskin löytyi jostakin pohjoisesta.
Paljon en sukulaisestani tiennyt. Isäukko ei jostain syystä halunnut virkata halaistua sanaa veljensä elosta ja olosta, vaikka sarnanmäkisii oltiinkin. Ihmettelin asiaa useinkin, veljet sentään yhteisestä Ojamäen torpasta . Äitemuorilta sain kuitenkin utsittua, että setä oli Ruovesi-vuosien jälkeen souvannut lentojätkänä siellä sun täällä. Parempi puolikaskin löytyi jostakin pohjoisesta.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Osittainen kuunpimennys kuvattiin 28.10.2023 klo 23.14.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste