”En­sin Ruo­ve­si, sit­ten Vi­su­ve­si…To­ri­se­va…siel­lä on kuop­pia.”

Jus­si Rait­ti­nen tem­pai­si val­ta­tie 66: n kaik­kien tun­te­mak­si vuon­na 1975. Tien oi­kai­su ja kun­nos­tus oli jo to­sin käyn­nis­sä. Suun­nit­te­lu­vai­heen jäl­keen ryh­dyt­tiin to­si­toi­miin. Vuo­den 1957 Suo­men kau­nein kir­kon­ky­lä pois­tet­tiin ohi­kul­ki­joi­den nä­ky­vis­tä uut­ta tie­lin­jaa lä­hes vii­voit­ti­mel­la ve­tä­en. Kau­tun kor­keuk­sia hi­po­vas­ta sil­las­ta käy­tiin kun­non vään­tö, mut­ta siel­lä se nyt on.

Pal­jon­ko ohi­tus­tie vei Ruo­ve­del­tä tu­lo­ja? Poik­ke­aa­ko enää ku­kaan kat­so­maan van­han emä­pi­tä­jän kes­kus­taa ja sen kaup­po­ja?

Hel­pom­paa on ajaa ohi sa­tas­ta suu na­pis­sa koh­ti Poh­jan­maa­ta. Hyvä tie­ten­kin on, et­tä jät­ti­läis­re­kat ei­vät sur­vo ky­län­rai­til­la, jon­ka muis­to­na en­ti­ses­tä ovat vie­lä Vin­han kir­ja­kaup­pa, Ri­to­nie­men vä­en­tu­pa ja kun­nan­ta­lo.

Sil­män ja mie­len nau­tin­to­a­kin toki riit­tää, jos osaa kään­tää ra­tis­ta niin, et­tä osuu Paar­lam­min mu­se­o­tiel­le. Tämä jon­kin­lai­se­na leh­mä­pol­ku­na jo 1600-lu­vul­la ol­lut reit­ti pal­ve­li ai­kan­sa Nä­si­jär­ven ve­si­lii­ken­net­tä täy­den­tä­vä­nä reit­ti­nä. Sit­ten val­tio ot­ti kun­nos­sa­pi­don huo­lek­seen 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la, ja tie pal­ve­li Ruo­ve­si – Kuru yh­teyt­tä mut­ki­tel­len sil­mää hi­ve­le­vin kur­vein ja kal­lis­tuk­sin Nä­si­jär­ven kuul­ta­es­sa sil­loin täl­löin pui­den vä­lis­tä.

Mu­se­o­tie sai sta­tuk­sen­sa vuon­na 1990. Jo vuon­na 1967 oli esi­tet­ty sil­loi­sel­le TVH:lle ”Vän­ri­kin tien” suo­je­le­mis­ta. Lau­ri Ruip­po eh­dot­ti muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min mu­se­o­tiek­si ni­me­ä­mis­tä, joka sit­ten to­teu­tui­kin. Tä­män päi­vän kul­ki­joil­la on ti­lai­suus ajel­la va­jaat yh­dek­sän ki­lo­met­riä van­ho­ja ai­ko­ja muis­tel­len Jä­min­gin­se­län ran­nan tun­tu­mas­sa.

Ku­lu­van vuo­den ke­vät on huo­leh­dit­tu po­ru­kal­la pääl­lys­tet­ty­jen tei­den kun­toa; te­rä­viä kuop­pia on tä­män täs­tä, jou­set, ren­kaat ja van­teet pet­tä­vät. Tien­pi­tä­jäl­lä ei sil­ti ole va­raa pääl­lys­tää uu­del­leen kuin osa sii­tä mikä oli­si tar­peen.

Ra­haa kyl­lä on. Jos­ta­kin sitä ai­na tu­lee, to­sin kan­san mie­les­tä vää­riin koh­tei­siin. Esi­mer­kik­si Hä­meen­ky­röön juu­ri ra­ken­net­ta­va ohi­tus­tie mak­saa noin 65 mil­joo­naa eu­roa, hin­nak­si tu­lee lä­hem­mäs kymp­pi­ton­ni met­ril­tä.

Oli­si­ko pa­rem­pi ajel­la hy­vä­kun­tois­ta tie­tä vä­hän mut­ki­tel­len ja mai­se­mia ihail­len vai vii­va­suo­raa baa­naa, nä­ke­mät­tä juu­ri muu­ta kuin tien kes­ki­vii­van. Ikä­vää, et­tä ny­ky­maa­il­mas­sa on kak­si kai­ken ylit­tä­vää olo­ti­laa: kii­re ja kas­vu. Ci­tius, al­tius, for­tius – no­pe­am­min, kor­ke­am­mal­le, voi­mak­kaam­min oli ai­ka­naan tar­koi­tet­tu olym­pi­a­liik­kee­seen, ei yh­teis­kun­nan ta­voit­teek­si.