Sa­no­taan, et­tä jos ih­mi­sel­lä ei ole omai­suut­ta, ei­vät­kä ra­hat rii­tä kun­nol­la edes joka päi­väi­seen elä­mään, niin hän nuk­kuu yön­sä huo­nos­ti.

Mut­ta jos omai­suut­ta on val­ta­vas­ti ja ra­haa rop­pa­kau­pal­la, niin hän nuk­kuu vie­lä huo­nom­min. Suu­ri pel­ko val­vot­taa, kun on niin pal­jon me­ne­tet­tä­vää.

On­nek­si yö­u­ni­aan voi sii­nä ta­pauk­ses­sa pa­ran­taa ot­ta­mal­la va­kuu­tuk­sia.Va­kuut­taa voi maa­il­mas­sa mel­kein mitä vain. Met­sät, kiin­teis­töt, ir­tai­mis­ton, kaik­ki ar­vo­e­si­neet tie­ten­kin, lem­mi­kit, mat­kat, per­heen­sä ja it­sen­sä­kin.

Ai­koi­naan eräs ison po­ven myö­tä­vai­ku­tuk­sel­la elo­ku­va­roo­le­ja saa­nut näyt­te­li­jä­tär tie­si, et­tä il­man nii­tä avu­ja hä­nen pa­nok­sen­sa jäi­si fil­mi­maa­il­mas­sa vä­häi­sek­si. Niin­pä hän fik­sus­ti va­kuut­ti­kin rin­tan­sa, jos vaik­ka sat­tui­si joku on­net­to­muus.

Va­kuut­ta­mi­nen on hy­vin van­ha kek­sin­tö. Jo Ba­by­lo­ni­as­sa 4000 vuot­ta sit­ten ra­hoit­ta­jat tur­va­si­vat kau­pun­kiin tul­lei­ta kaup­pi­ai­ta mah­dol­lis­ten ryös­tä­jien va­ral­ta.

En tie­dä oli­ko faa­ra­ol­la ai­koi­naan Egyp­tis­sä täy­sar­vo­va­kuu­tus­ta py­ra­mi­dil­le? Vaik­ka ma­te­ri­aa­li on vank­kaa sort­tia, niin voi­si­han sii­hen is­keä vaik­ka iso maan­jä­ris­tys.

Va­kuu­tus­ta ot­ta­es­sa kan­nat­taa ai­na lu­kea koko so­pi­mus­teks­ti lop­puun saak­ka.

It­sel­le­ni kau­pat­tiin jos­kus ko­ti­va­kuu­tuk­seen li­sä­nä len­to­ko­ne­va­kuu­tus­ta. Se ei ol­lut edes ko­vin kal­lis, niin mie­len­kiin­nos­ta luin eh­dot läpi. Kor­vaus tu­li­si, jos ta­lon pääl­le pu­to­ai­si len­to­ko­ne. Pait­si Fin­nai­rin, jol­la on omat va­kuu­tuk­set. Sa­moin puo­lus­tus­voi­mat hoi­ta­vat it­se va­hin­kon­sa. Vie­raan val­lan so­ti­las­ko­net­ta ei kuu­lem­ma kos­kaan kor­va­ta ja ul­ko­mai­sil­la len­to­yh­ti­öil­lä on omat käy­tän­tön­sä.

Ei sii­nä mon­taa riip­pu­lii­tä­jää jää­nyt enää ta­lon yli kaar­te­le­maan, jo­ten en ot­ta­nut.

Va­kuu­tu­syh­ti­öil­le on mon­ta ker­taa nau­res­kel­tu, kun kor­vauk­sen saa­mi­nen tun­tuu jos­kus ole­van tiu­kas­sa. Joku hu­mo­ris­ti sa­noi­kin, et­tä kai­kis­ta hal­vim­mas­ta au­to­va­kuu­tuk­ses­ta saa kor­vaus­ta vain sil­loin, jos pa­la­va hir­vi va­ras­taa au­to­si.

Va­kuu­tuk­set it­ses­sään ovat meil­le elin­tär­kei­tä, niin lii­ken­tees­sä, ta­pa­tur­mis­sa, kuin asun­nois­sa­kin. Mi­nä­kin tie­dän mon­ta ta­paus­ta, jos­sa elä­mä on pääs­syt jat­ku­maan tu­li­pa­los­ta, ve­si­va­hin­gos­ta, tai muis­ta pa­hois­ta on­net­to­muuk­sis­ta huo­li­mat­ta.

Va­kuu­tus­ta ot­ta­es­sa kan­nat­taa ai­na lu­kea koko so­pi­mus­teks­ti lop­puun saak­ka, et­tei käy kuin ys­tä­väl­le­ni Kyös­til­le, joka ai­koi­naan ko­toa läh­ties­sään oli sel­vil­lä luon­teen­sa heik­kouk­sis­ta koh­da­tes­saan ison maa­il­man tar­jo­a­mia hou­ku­tuk­sia.

Kyös­ti ot­ti var­muu­den vuok­si isyys­va­kuu­tuk­sen ja tyh­jä­tas­ku­na tie­tys­ti hal­vim­man. No niin­hän sii­nä kävi, et­tä va­hin­ko sat­tui ja Kyös­ti oli iloi­nen, kun oli ker­ran­kin ol­lut kau­kaa vii­sas. Hän ei ol­lut kui­ten­kaan lu­ke­nut sitä pien­tä teks­tiä alim­mai­sel­la ri­vil­lä. Edul­li­sin va­kuu­tus oli yh­den lap­sen oma­vas­tuul­la.