Sanni Isomäki
Sanni Isomäki
Kolumni
En muista, millaista se oli. En tiedä, mitä ääniä kuulin, tai mitä näin. En osaa yhtään sanoa, mikä vuodenaika oli tai kenen seurassa liikuin. Niin pieni minä olin ensimmäisellä metsäretkelläni.
Silti – jo tuosta ensimmäisestä hetkestä asti olen rakastanut metsää. Rakastanut metsää ja luontoa niin paljon, etten varmaan koskaan saa siitä tarpeekseni. Niin on monilla meistä.
Lapsuudestani muistan savun hajun, kun isä sytytti nuotiota. Paistettiin makkaraa, ja savu kirveli silmiä. Tutkin metsässä kaikkea, etenkin koskettamalla. Jäkälä oli aina mielenkiintoisinta: sen pinta on karkea, mutta kun sitä on oikein paljon, sen päälle tekee mieli mennä makuulle.
Muistan telttaretket Haukanhiedalle – niitä oli monta kesässä. Isä laittoi aina naavaa nenän alle ja esitti Rölliä, ja me lapset juoksimme nauraen karkuun.
Haukanhiedalla pujottelimme juolukoita heinänkorteen, ja söimme ne hitaasti, jalat järven pehmeää hiekkapohjaa tunnustellen.
Muistan ensimmäisen kerran, kun pääsin mukaan hirvimetsälle. Voi sitä jännitystä! Kerran istuin passin alla, kun hirvi juoksi kuusikosta vain kymmenien metrien päähän minusta, pysähtyi ja tuijotti minua suoraan silmiin. Hetken hiljaisuus, kova pamaus yläpuoleltani, ja hirvi oli maassa. Sitä näkyä en koskaan unohda.
Vaikka metsästys on karua, on siinä silti mukana suuri kunnioitus luontoa kohtaan. Ne punapipoiset miehet ympärilläni ryystämässä kuksista kahvia kunnioittivat kyllä luontoa, pitivät siitä huolta. Myöhemmin uskalsin itsekin hankkia metsästyskortin, vaikka tänä päivänä se harrastus onkin jo pahasti jäänyt.
Elävimmät muistoni lapsuudesta tapahtuivat kuitenkin mökillä. Ruoveden metsissä, kaukana kaikesta hälinästä, rotkojärven rannalla. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei edes kenttää puhelimessa. Niitä ei tarvita.
Minusta on kuva, kun pikkuipanana istun laiturilla, kyllästyneen näköisenä mato-onki kädessä. Ei tainnut kala syödä.
Nyt istun siinä samassa kohdassa, kylläkin uudella laiturilla, eikä edes onkea kädessä. Minä vain istun. Kuuntelen lintujen illan viimeistä konserttia, ja katselen, kun usva hiipii kuin tanssien tyynen, hitaasti yöhön tummenevan järven pintaan. Hengitän syvään. Jossain huutaa kuikka. Paras paikka maailmassa.
Tänä vuonna Noitakäräjien kantavana teemana on metsä. Jollekin se tuo elannon, toiselle harrastuksen, jollekin vain nautinnon. Pitkin käräjäviikkoa järjestetään monia metsäaiheisia tapahtumia, ja esimerkiksi käräjätorin turpakäräjillä puhutaan metsästä monesta eri näkökulmasta. Käynnissä on myös kuvakisa, jolla haluamme kannustaa kaikkia lähtemään luontoon.
Toivon koko sydämestäni, että tänä kesänä juuri sinä otat kaiken irti Suomen suvesta, ja etenkin metsästä! Pysähdy, hengitä, ja nauti siitä.
Nähdään Noitakäräjillä!
Kirjoittaja on Ruoveden Noitakäräjät ry:n sihteeri ja toriemäntä
Tutkin metsässä kaikkea, etenkin koskettamalla.
Hengitän syvään. Jossain huutaa kuikka.
"Ilta-aurinko paistaa kevyesti lämmittäen kasvojani. On melko hiljaista, mitä nyt välillä kuulen vaimeaa puheen sorinaa metsän siimeksestä, telttailijoiden touhutessa iltatoimissaan. Hieno, vaalea hiekka tuntuu vielä kesäisen päivän jäljiltä lämpimältä painautuessaan joka askeleella pienten varpaitteni väliin. Vaihdan tottuneesti askellustani hieman sivummalle, jolloin tunnen viileän järviveden kasteleman sannan tekevän jokaisesta askeleestani tukevamman kulkea. Kaislikko, metsät, hiekka, kaikki on värjäytynyt kullan ruskeaksi kesäillan auringossa.
"Ilta-aurinko paistaa kevyesti lämmittäen kasvojani. On melko hiljaista, mitä nyt välillä kuulen vaimeaa puheen sorinaa metsän siimeksestä, telttailijoiden touhutessa iltatoimissaan. Hieno, vaalea hiekka tuntuu vielä kesäisen päivän jäljiltä lämpimältä painautuessaan joka askeleella pienten varpaitteni väliin. Vaihdan tottuneesti askellustani hieman sivummalle, jolloin tunnen viileän järviveden kasteleman sannan tekevän jokaisesta askeleestani tukevamman kulkea. Kaislikko, metsät, hiekka, kaikki on värjäytynyt kullan ruskeaksi kesäillan auringossa.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste