Kolumni
Pyärräretki Tampereelle
Ei mulla ollu ommaa polokupyärrää ennekus sain ekal litviikin Ossuuskaupasta ja ostin. Sem pyärrän merkki oli Jagaren. Oli heti kova into kokkeilemaan pitempääkin reissua pyärrällä. Sain kinuttua pari pojjkaa mukkaan värkkäämään reissua. Tarkootus oli mennä Tampereelle eläviin kuvviin, niin tiätysti kiällettyihin.
Pyärrissä ei sillo olluv vaihteitaj ja tiät oli hiakkatiätä. Lählettiin aikaasen aamulla Pohjankyllään ja siältä kohti Kekkosta, mutkaasta ja mäkistä tiätä.
Kekkosen Vankalta lählettiin kavuammaan pualiväliinvuarellej ja sitten voitiinkin jo huristella Murooleeseen.
Ossuuskaupalta ostettiin juamaksi Steppiä ja syätiin evväitä. Sitten Yrjöläänkylän kautta Teiskoon. Evväitä syätiin uulestaan Aunesillalla ja pikku hilijaa polijettiin Tamperetta kohti.
Me oltiin mahlottoman väsyneitäj ja ihme kaupalla ehlittiin lääpästyksissä Tampereelle kuvviin ajjoissa. Me päästiin sissään elokuvviin Tuulensuuhun, mutta en mää siittä paliijon muista, tais olla länkkäri.
Yäkortteeri ja sen haku jäi paremminkin miäleen koko reissulta. Lopulta löylettiin kortteeri Itsenäisyylenkalun puutalosta, matkustajakolista. Siältä löyty peti yhteismajootuksena. Viäreisessä petissä kuarsasi laitapualen kulukijaj ja meiltä meni nukkuminen torkkumiseksi. Me herättiin pianenkiin risahlukseen ja kuunneltiin öisen kalun outoja ääniä.
Aamuun kuiteskij jotenkin selevittiin ja tehtiin lähtööä Ruavelelle.
Tullessa Tampereelle oli jo syäty omat evväät ja nyt
poikettiin Itsenäisyylenkalun piäneen kiskaan ostamaan limpsaa, karkkiij ja pari sämpylää matkaevvääksi. Niinmä oltiin jo sovittu aikaasemmin, jotta tullaan takaasin Kovasella, mutta päätettiin sittenkin tulla Lastusella.
Leinosen postilaatikolla jäätiin pois Lastusesta ja kyllä meillä kotona ruaka maitto. Parasta oli, kun saatiin kylän katteellisille pojjille raitilla kertoa reissusta.
Pyärräretkiä tehtiin seuraavinakin kesinä paliijon pitemmälle, mutta ne onkin sitten omaj juttunsa.
kirjoittaja on Ruoveden
pitkäaikainen kesäasukas