Kesä on eden­nyt jo sa­to­kau­den puo­lel­le. Avo­maan man­sik­ka­kau­si al­kaa jo ol­la jopa lo­puil­laan. Suo­a­lu­eil­la heh­kuu kel­tai­nen kul­ta lak­ko­jen muo­dos­sa. Va­del­mia ja mui­ta puu­tar­ha­mar­jo­ja vie­lä kyp­sy­tel­lään.

Eri­koi­sen kyl­mä ja sa­tei­nen hei­nä­kuu ve­rot­ti man­si­koi­den laa­tua, mut­ta jo­ka­ke­säi­nen pa­kas­tus- ja hil­lous­se­son­ki on sil­ti mo­nes­sa ko­dis­sa käyn­nis­sä. Tänä ke­sä­nä mar­jat näyt­tä­vät me­ne­vän kuin kuu­mil­le ki­vil­le. Moni man­si­koi­ta en­nak­koon ti­lan­nut jou­tuu pet­ty­mään, kun tu­tus­ta pai­kas­ta ei nii­tä enää saa­kaan.

Poi­mi­ja­pu­la ei on­nek­si is­ke­nyt pe­lä­tyl­lä ta­val­la, ja nyt näyt­tää sil­tä, et­tä ul­ko­mai­sia poi­mi­joi­ta saa­daan myös mus­tik­ka- ja puo­luk­ka­se­son­kiin lä­hes en­ti­seen ta­paan.

Mus­ti­kan ja puo­lu­kan sa­dos­ta en­na­koi­daan hy­vää. Sie­ni­sa­to on vie­lä ar­voi­tus. Mi­kä­li vet­tä saa­daan li­sää, se­kin lie­nee pe­las­tet­tu.

Mar­jas­tus ja säi­lö­mi­nen ovat tai­to­ja, joi­ta kan­nat­taa pi­tää yl­lä. Luon­non an­ti­mis­ta saa val­ta­vas­ti vi­ta­mii­ne­ja ja mui­ta ra­vin­tei­ta. Ja mar­jat ja sie­net, jos mit­kä, ovat puh­das­ta ja tuo­ret­ta lä­hi­ruo­kaa ja su­per­foo­dia par­haim­mil­laan.

Nyt kun suo­ma­lai­set ovat löy­tä­neet ko­ro­na-ai­ka­na luon­non ai­van uu­del­la ta­val­la, to­den­nä­köi­ses­ti myös mar­ja­met­säs­sä käy tänä syk­sy­nä ai­em­paa use­am­pi. Se on vain ja ai­no­as­taan hyvä asia.