Olem­me saa­neet viet­tää oi­kein van­han ajan tal­ven. On tul­lut lun­ta ja pak­kas­ta vuo­ro­tel­len.

Kak­si tal­vea on mei­kä­läi­sen suk­set saa­neet ol­la rau­has­sa ai­tan or­rel­la, mut­ta nyt täy­tyi ko­keil­la vie­lä­kö ne lip­su­vat sa­mal­la ta­val­la, kun kol­me vuot­ta sit­ten, kun suu­tuk­sis­sa­ni ne ai­tan or­rel­le hei­tin. Ei ole ih­me, et­tä Ii­vo Nis­ka­nen suk­sia heit­te­li ja ki­ro­si kun ei­vät oi­kein toi­mi­neet.

Kyl­lä ne nyt­kin lip­sui­vat, mut­ta sain Joo­nas-po­jal­ta hy­vää pu­nais­ta pi­to­voi­det­ta ja 11-vuo­ti­aan neu­vo­ja voi­te­lus­ta. Sitä kun vah­vaan lait­toi, niin kyl­lä niil­lä pär­jä­si, mut­ta lii­an hy­vin ne kui­ten­kin luis­ti­vat, kun en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la en huo­man­nut va­roa ala­mä­keä 3 ki­lo­met­rin len­kil­lä ja niin­hän sitä men­tiin nu­rin ja ol­ka­pää mei­na­si men­nä si­joil­taan, mut­ta kyl­lä se sii­tä kor­jaan­tui.

Tuol­la hy­vin hoi­de­tuil­la la­duil­la hiih­del­les­sä tuli mie­leen 51 vuo­den ta­kai­set asi­at, kun Ruo­ve­si-hiih­don pi­tem­pi lenk­ki meni Penk­ki­lään ja tuli Pih­la­ja­lah­den kou­lun kaut­ta Rä­min­kiin ja kir­kol­le.

Mei­dän pih­la­ja­lah­te­lais­ten teh­tä­vä oli hiih­tää latu kun­toon Penk­ki­län ja Rä­min­gin vä­lil­lä. Moot­to­ri­kelk­ko­ja ei ol­tu näh­ty kuin ku­vis­sa.

Sii­nä oli päi­vän urak­ka, kun käy­tiin Penk­ki­läs­sä jon­ne oli mat­kaa noin 10 ki­lo­met­riä ja sil­loin täy­tyi hiih­tää kol­me rin­nak­kain, kun mo­lem­min puo­lin oli se ns. ”som­pa­la­tu”.

Pa­luu­mat­kal­ta on jää­nyt mie­leen, kun Kan­gas­mä­en Se­pol­la oli mat­ka­ra­dio re­pus­sa kun sil­loin oli Tat­ran MM-hiih­dot ja Susi-Kal­le Oi­ka­rai­nen voit­ti vii­den­kym­pin maa­il­man­mes­ta­ruu­den.

Kyl­lä sii­nä lumi pöl­ly­si ja vauh­ti kiih­tyi meil­lä­kin kun lop­pu­ki­ris­sä sel­vi­si, et­tä kul­ta­mi­ta­li tuli Suo­meen.

Ruo­ve­si-hiih­to on ol­lut tau­ol­la jo vuo­sia, mut­ta oli­si­ko syy­tä he­rä­tel­lä hen­kiin jos täs­sä lu­mi­sia tal­via on tu­los­sa?

On­han siel­lä sa­mois­sa mai­se­mis­sa latu ja reit­ti Ki­vi­kie­rin­gan laa­vul­le ja Ku­ruun, mut­ta se Ruo­ve­si hiih­to oli sil­loin 70 lu­vul­la sel­lai­nen kan­san­juh­la ja sitä tuli seu­raa­maan sel­lai­set­kin jot­ka ei­vät hiih­tä­neet.

Sitä kor­vaa nyt Vää­rin­kier­to ja hyvä asia, et­tä Rei­jo pi­tää ko­ne­voi­min la­dun hy­väs­sä kun­nos­sa.

Nyt täy­tyi­si en­nus­taa tu­le­vaa ke­sää. Vii­me vuon­na tä­hän ai­kaan oli niin pal­jon val­mii­ta suun­ni­tel­mia ta­pah­tu­mis­ta ja juh­lis­ta jot­ka sit­ten nöy­räs­ti jou­dut­tiin pe­ru­maan. Noi­ta­kä­rä­jät kui­ten­kin oli­vat vä­hän toi­sen­lai­sel­la kaa­val­la ja Pyy­nik­ki­lä oli hyvä paik­ka to­teut­taa uut­ta, niin kuin ter­va­hau­ta oli.

Toi­vot­ta­vas­ti ter­vak­sia löy­tyy, et­tä ah­ke­ra tal­koo­po­ruk­ka pää­see hom­miin. Kirk­ko­ve­neet lai­va­ran­nan kop­pe­leis­sa kai­paa­vat ter­vaa pin­taan­sa.

Täl­lä ikää ja noi­dan roo­liin­kin kuu­luu en­nus­taa tu­le­vaa niin il­mo­ja kuin muu­ta­kin. Kuu on yk­si tai­vaan­kap­pa­le, jos­ta en­nen en­nus­tet­tiin tu­le­vaa il­maa.

Kun uu­si hel­mi­kuu nä­kyi tai­vaal­la pie­ne­nä kuun­sirp­pi­nä ja roik­kui sa­ka­rois­taan, niin se tie­tää kyl­miä il­mo­ja – ja ei men­nyt mon­taa päi­vää kun oli 30 as­tet­ta pak­kas­ta. Sa­mal­la asen­nol­la al­koi maa­lis­kuu ja vä­hän pääs­tä oli -25 as­tet­ta.

Tätä kir­joit­te­len Ma­ri­an päi­vän il­ta­na ja tiis­tai-il­ta­na kuun sirp­pi roik­kui taas sa­ka­rois­taan ja tä­nään on föön­tuu­li pu­hal­ta­nut­kin poh­joi­ses­ta ja tosi kyl­mä­nä.

Ko­ro­nail­miö on vie­lä niin uu­si, et­tä sitä ei pys­ty kuun asen­nois­ta en­nus­ta­maan, mut­ta ker­ran se jon­kun ala­kuun ai­kaan heik­ke­nee ja häi­pyy pois. Toi­vo­taan, et­tä se ta­pah­tuu jo ke­säk­si.

Rau­hal­lis­ta pää­si­äi­sen ai­kaa!

Kir­joit­ta­ja on toi­nen vii­me ke­sä­nä va­li­tuis­ta noi­dis­ta