2024. On jäl­leen se ai­ka vuo­des­ta, kun pi­tää ope­tel­la kir­joit­ta­maan uu­si vuo­si­lu­ku. It­se kuu­lun sii­hen ih­mis­ryh­mään, joka tot­tu­muk­ses­ta kir­joit­taa kaik­ki­al­le 2023 vie­lä ai­na­kin pa­rin vii­kon ajan.

Vuo­den al­ku on myös tyy­pil­lis­tä it­sen­sä ke­hit­tä­mi­sen ai­kaa, jol­loin kuu­lee kli­sei­siä ”uu­si vuo­si, uu­si minä” -tyyp­pi­siä lu­pauk­sia. Jou­lu­kin­kun ja laa­ti­koi­den su­lat­ta­mi­sek­si teh­dään tiuk­ko­ja suun­ni­tel­mia uu­sis­ta ter­veel­li­sis­tä elä­män­ta­vois­ta, jot­ka ovat kui­ten­kin unoh­tu­neet vii­meis­tään hel­mi­kuun koit­ta­es­sa.

Kli­seis­tä tai ei, on it­sen­sä ke­hit­tä­mi­ses­tä ja ta­voit­tei­den aset­ta­mi­ses­ta hyö­ty­ä­kin. Haa­veet ja ta­voit­teet pot­ki­vat eteen­päin te­ke­mään asi­oi­ta, jot­ka ovat it­sel­le oi­ke­as­ti mer­ki­tyk­sel­li­siä. Mut­ta mi­ten uu­det ru­tii­nit saa tart­tu­maan si­ten, et­tä ne ovat osa ar­kea vie­lä en­si uu­te­na­vuon­na­kin? Vii­me vuon­na lu­ke­ma­ni Ja­mes Cle­a­rin kir­ja Pura ru­tii­nit ato­meik­si an­taa tä­hän vas­taus­ta.

Uu­den­vuo­den in­noit­ta­ma­na su­kel­lam­me al­ku­huu­mas­ta so­kei­na usein suo­raan sy­vään pää­tyyn. Tämä pä­tee oi­ke­as­taan ihan mi­hin ta­han­sa; niin uu­den kie­len opis­ke­luun, uu­den inst­ru­men­tin soit­ta­mi­seen kuin kun­non­kin ko­hen­ta­mi­seen. Heti tree­ni­oh­jel­man en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä läh­de­tään 15 ki­lo­met­rin len­kil­le, jon­ka jäl­keen mie­len­kiin­non lo­pah­ta­es­sa ri­pus­te­taan lenk­ka­rit nau­laan. Eh­kä oli­si kui­ten­kin syy­tä ede­tä pie­nin as­ke­lin. Jos juok­su­len­kil­lä kään­tyy ko­tiin sii­nä vai­hees­sa, kun me­no­ha­lu­ja oli­si vie­lä jäl­jel­lä, läh­tee to­den­nä­köi­sem­min liik­keel­le myös seu­raa­va­na päi­vä­nä. Tois­to­jen ja ajan myö­tä uu­des­ta ru­tii­nis­ta on tul­lut py­sy­vä osa ar­kea ja huo­maa käy­vän­sä len­kil­lä sään­nöl­li­ses­ti.

Uu­den­vuo­den­lu­paus­ten ei pi­täi­si ol­la dra­maat­ti­sia elä­män­ta­pa­re­mont­te­ja vaan pie­niä ar­ki­päi­väi­siä ru­tii­ne­ja. Yk­sin­ker­tai­sia muu­tok­sia tu­lee hel­pos­ti ylen­kat­sot­tua, mut­ta päi­vit­täin tois­tu­vien ru­tii­nien vai­ku­tus on val­ta­va ja ajan myö­tä kas­vaa kor­koa ko­rol­le. Kan­nat­taa kes­kit­tyä pie­niin pa­ran­nuk­siin. Luul­ta­vas­ti meil­lä kai­kil­la on pie­niä ar­ki­ru­tii­ne­ja, joi­ta ha­lu­ai­si pa­ran­taa; nap­paat­ko pu­he­li­men en­sim­mäi­se­nä, kun nou­set sän­gys­tä? Lop­puu­ko tis­ki­pöy­däl­tä tila en­nen kuin tis­kit löy­tä­vät tien­sä ko­nee­seen? Tai uh­kaa­ko lu­ke­mis­ta odot­ta­vien kir­jo­jen pino kaa­tua en­nen kuin ne eh­tii lu­kea? 

Uu­sien ru­tii­nien is­kos­ta­mi­sek­si on help­po kei­no muo­ka­ta ym­pä­ris­töä si­ten, et­tä se te­kee ru­tii­nin hel­pok­si, nä­ky­väk­si tai hou­kut­te­le­vak­si. Sa­mat kei­not kään­tä­mäl­lä pää­see vas­taa­vas­ti huo­nois­ta ru­tii­neis­ta eroon. Aa­mul­la sän­kyä pe­da­tes­sa kir­jan aset­ta­mi­nen val­miik­si tyy­nyn pääl­le hou­kut­te­lee tart­tu­maan sii­hen nuk­ku­maan men­nes­sä. Toi­saal­ta na­pos­te­lus­ta eroon pyr­ki­vän kan­nat­taa nos­taa kark­ki­kul­ho pöy­däl­tä pii­loon kaa­pin hyl­lyl­le. Jos ha­lu­aa vä­hen­tää tv:n kat­se­lua, vai­keu­tuu soh­val­le lö­häh­tä­mi­nen kau­ko­sää­ti­men lait­ta­mi­sel­la pois nä­kö­säl­tä. Vie­lä te­hok­kaam­paa on, jos kau­ko­sää­ti­men pa­ris­tot ot­taa ir­ti. Pie­ni it­sen­sä hui­jaa­mi­nen on kum­man te­ho­kas rat­kai­su.

Sum­ma­ten lu­paus­ten teko vain uu­den­vuo­den vuok­si ei kan­na­ta, mut­ta se voi he­rät­tää miet­ti­mään ar­jen ru­tii­ne­ja uu­des­taan. Muu­tos­ta saa ai­kaan vuo­den ym­pä­ri päi­vä­mää­räs­tä riip­pu­mat­ta. Ai­noa uu­den­vuo­den­lu­paus, jon­ka tänä vuon­na teen, on pa­nos­taa it­sel­le tär­kei­siin asi­oi­hin ja naut­tia elä­mäs­tä. Mu­ka­vaa vuot­ta 2023… ei­kun siis 2024 kai­kil­le!