Ruoveden Opiston Puutöitä ja entisöintiä -kurssilla on mukana paljon konkareita, mutta yksi uusimmista on Heikki Niemelä. Hän on muuttanut Tampereelta Ruovedelle viime syksynä ja kurssilla hänen projektinaan oli vanhan tuolin kunnostaminen ja pehmusteen vaihtaminen.
Karoliina Laikio
Moni kunnostaa vanhaa tuolia, mutta voi puutyökurssilla tehdä kenkälusikan tai kylmiön ovikahvankin
Tämän vuoden käsityötekniikaksi on valittu korjaaminen ja kunnostus, mutta Ruoveden Opiston Puutöitä ja entisöintiä -kurssilla kyseisiä taitoja on harjoiteltu ja harrastettu jo pitkään. Kiinnostuksesta harrastukseen kertoo myös se, että kaikki innokkaat eivät mahtuneet mukaan. Opettajana on koko kurssin 21-vuotisen historian ajan toiminut Marko Salminen, jonka lisäksi useampi tämänkin kauden kurssilaisista on tuonut vuosi toisensa jälkeen yhtenäiskoulun teknisen työn luokkaan omia huonekalujaan.
Sinne se on vähän ajautumalla kotiutunut ja on ansiokkaasti saunatuvassa palvellut.
Samankaltaisen puuhan parissa on tänä talvena ollut myös yksi kurssin uusimmista osallistujista. Tampereelta viime syksynä Ruovedelle muuttanut Heikki Niemelä on työstänyt Salmisen avustuksella mukaan ottamaansa vanhaa, arviolta 1940–1950-luvulta peräisin olevaa tuolia. Sen lisäksi, että hän on hionut tuolia ennen lakkausta siistimmäksi, kuului kunnostussuunnitelmaan myös pehmusteen uusi verhoilu. Sitä varten Niemelä oli käynyt hakemassa sopivan kankaan Jäminkipohjan tekstiilistä.
– Kyseessä on kesämökkituoli. Sinne se on vähän ajautumalla kotiutunut ja on ansiokkaasti saunatuvassa palvellut.
Sitä, pääseekö tuoli kunnostuksen jälkeen saunatuvasta toiseen tilaan, ei Niemelä vielä kesken kunnostuksen osannut sanoa.
– Katsotaan nyt, kehtaako sitä pitää esillä.
Noin puolet kurssilla entisöitävistä ja kunnostettavista esineistä on tuoleja. Ne ovat vielä kokonsa puolesta sellaisia, että osallistujien on niitä helppo kuljettaa.
Karoliina Laikio
Salmisen mukaan kurssityöt ovat yleisesti pienehköjä huonekaluja ja ikkunoita.
– Noin puolet on tuoleja, kuten erilaisia keinutuoleja ja vanhoja, ullakolta löytyneitä perintötuoleja. Sitten on pöydät ja pienet lipastot.
Säilytystilojen rajallisuuden vuoksi kunnostettavien huonekalujen tulee olla kohtuukokoisia, mielellään sellaisia, joita on mahdollisuus kuljettaa kodin ja koulun välillä. Salminen neuvoo ja avustaa sekä antaa niin sanotusti kotitehtäviä mukaan.
– Täällä tehdään se, mihin kotona ei ole välineitä.
Tuija Keskisen kunnostamaa 1960-luvun peräkamarin kahvipöytää ei tarvitse enää liinalla peittää. Se sai uuden pinnan lentokonevanerista, joka käsiteltiin vesiohenteisella tammipetsillä.
Karoliina Laikio
Vaikka kunnostettavien joukossa on paljon tuoleja, ovat kaikki työt Salmisen mukaan yksilöllisiä. Niiden lisäksi kurssiin voi kuulua tiettyjä teemoja, kuten tämän kevään puun taivutus.
– Sitten on jossain määrin työkaluihin tutustumista, muuten teroittaminen ja huolto.
Isommalla muotilla saa aikaan tarjottimen, pienemmällä esimerkiksi korurasian. Marko Salminen pitää myös kaikille kurssilaisille yhteistä opetusta eri tekniikoista heidän omien projektiensa ohessa. Tänä keväänä teemana on ollut puun taivuttaminen.
Karoliina Laikio
Konesalissa pääsevät jo pidempään harrastaneet tekemään itsenäisestikin, mutta Salminen tekee myös osallistujien mukana. Hänen mukaansa kynnys tulla aikuisiällä kädentaitoharrastuksen pariin on iso, mutta kurssille osallistuminen ei vaadi aikaisempaa kokemusta.
– Ei tarvitse olla ennen tehnyt mitään. Aletaan alkeista tarvittaessa.
Kurssilla ei tarvitse välttämättä vain korjata vanhaa. Halutessaan voi nikkaroida myös ihan uutta, kuten kuvan puutelineen.
Karoliina Laikio
Jokaiseen harrastuskertaan kuuluu myös pieni välitauko, jonka aika juodaan kahvit ja mukana saattaa olla myös jonkun tuomaa pientä purtavaa. Tauon aikana käydään läpi kuulumisia, mutta keskustellaan myös isommista kunnostusprojekteista, joita osallistujilla on kotona. Salminen kertoilee vinkkejä parhaansa mukaan ja antaa myös neuvot esimerkiksi siitä, mitä rautakaupasta kannattaa valita mukaan.