Vuo­den var­rel­ta

Työ­huo­nee­ni sei­näl­lä on vuo­si­kau­sia ol­lut voi­mak­kaan vä­ri­nen kuk­ka­tau­lu. Si­ree­neik­si olen aja­tel­lut lä­pi­nä­ky­väs­sä mal­ja­kos­sa ole­vat kuk­ka­ter­tut.

Erää­nä päi­vä­nä kes­kus­te­lin työ­huo­neel­la poi­ken­neen tai­tei­li­ja Tii­na Lam­mi­sen kans­sa Tai­teen kat­so­mi­sen päi­väs­tä, jol­loin Kult­tuu­ri­pa­ran­to­las­sa kat­sel­laan ja kes­kus­tel­laan ri­pus­tet­ta­vas­ta tai­tees­ta.

Tii­na huo­ma­si ta­ka­sei­nän tau­lun ja eh­dot­ti, et­tä voi­sin tuo­da sen esi­merk­ki­työk­si Kult­tuu­ri­pa­ran­to­lan päi­vään.

Nos­tin tau­lun sei­näl­tä toi­mi­tuk­sen pöy­däl­le tar­kem­paa tut­ki­mis­ta var­ten. Lasi oli li­kai­nen ja taus­ta­pah­vi kel­las­tu­nut.

– Ai­na­kin se pi­täi­si vaih­taa, kel­las­tu­mi­nen tar­koit­taa, et­tä se on ha­pan.

Tut­kim­me te­os­ta lä­hem­pää. Sig­nee­raus­ta työs­sä ei nä­ky­nyt, mut­ta taus­ta­pah­vis­sa on ke­hys­tys­liik­keen nimi – Ke­hys-Meka – ja vuo­si­lu­ku 1973.

Ku­kaan toi­mi­tuk­ses­sa ei tien­nyt tau­lun his­to­ri­as­ta. Lam­mi­nen lu­pa­si yrit­tää sel­vit­tää.

Euroopasta tuotu työ näyttää maalaukselta, mutta on grafiikkaa: keskusteluun tuotu työ on kromolitografia. Federik Morgan Napoleon III:n tyyliä. 1847 syntynyt, kertoo Visa Norros (edessä). Tarkastelemassa myös Tuukka Peltonen (vas.) ja Pasi Karjula.

Sirkku Somero

Het­ken ku­lut­tua Lam­mi­nen pa­la­si, hie­man sa­la­pe­räi­sen nä­köi­se­nä.

– Tau­lu saat­taa ol­la El­ga Se­se­man­nin!

Pie­nel­lä sa­la­po­lii­si­työl­lä Lam­mi­nen oli ot­ta­nut sel­vää, et­tä vuon­na 1973 Ruo­ve­del­lä pi­det­tiin tai­de­näyt­te­ly, jos­sa oli esil­lä myös Se­se­man­nin kuk­ka­tau­lu­ja. Li­säk­si ne­tis­sä Se­se­man­nin tai­det­ta esit­te­le­vil­lä si­vuil­la on kak­si muu­ta sa­ma­na vuon­na val­mis­tu­nut­ta kuk­ka­tau­lua, jot­ka tyy­lil­tään muis­tut­ta­vat ko­vas­ti Ruo­ve­si-leh­den omis­ta­maa te­os­ta. Mo­lem­mis­sa on vä­rik­kään kan­kaan pääl­lä lä­pi­nä­ky­vä mal­jak­ko, jos­sa re­he­vä kimp­pu kuk­kia.

Vie­lä yk­si joh­to­lan­ka, joka viit­taa mah­dol­li­suu­teen, on Ruo­ve­si-leh­den tai­de­ko­ko­el­man muut työt sa­mal­ta ajan­koh­dal­ta.

Kangasmäki-Kurtti irrottaa varovasti maalausta pohjapahvista.

Sirkku Somero

Kaik­ki nämä vuo­det olen siis eh­kä kat­sel­lut työ­huo­nee­ni sei­näl­lä El­ga Se­se­man­nin kuk­kia!

Nyt työ on mel­kein­pä pak­ko vie­dä Kult­tuu­ri­pa­ran­to­laan, jos­sa Tam­pe­reen tai­de­mu­se­on pa­pe­ri­kon­ser­voi­ja Ei­ja Kan­gas­mä­ki-Kurt­ti ot­taa tau­lun lä­hem­pään tar­kas­te­luun.

Hän ir­rot­taa taus­ta­pah­via pai­kal­laan pi­tä­vät pie­net nau­lat ja tei­pin. Ke­hys ja lasi nos­te­taan pois ja työn vä­rit kir­kas­tu­vat. No­lon li­kai­nen lasi.

Kult­tuu­ri­pa­ran­to­laan ko­koon­tu­nut väki ke­rään­tyy hie­man jän­nit­ty­nee­nä tau­lun ym­pä­ril­le, kun Kan­gas­mä­ki-Kurt­ti nos­taa vii­mein maa­lauk­sen pääl­tä pas­par­tuu­rin, joka se­kin on kel­las­tu­nut. Toi­vo elää...

– Tääl­lä on sig­nee­raus! El­ga 1973, to­te­aa Ei­ja.

Tai­de­vä­ki in­nos­tuu hil­lit­tyyn tuu­le­tuk­seen. Ar­vio oli oi­kea!

Tau­lu on ai­ka­naan ke­hys­tet­ty niin, et­tä sig­nee­raus on jää­nyt auk­ko­pah­vin al­le ko­ko­naan. Mik­si, sitä ih­met­te­le­vät kaik­ki ää­neen.

Kan­gas­mä­ki-Kurt­ti jat­kaa tau­lun tut­ki­mis­ta va­lol­la. Hän to­te­aa maa­li­pin­nan hy­vä­kun­toi­sek­si. Huo­no asia vain on se, et­tä maa­laus on kiin­ni­tet­ty poh­ja­pah­viin tei­peil­lä. Hän al­kaa ir­ro­tel­la kan­gas­ta pie­nel­lä ki­rur­gin­veit­sel­lä, mut­ta to­te­aa työn vie­vän sen ver­ran ai­kaa, et­tä tä­nään sitä ei eh­di­tä teh­dä.

Jat­ko­toi­men­pi­teet ovat sel­vät: tau­lu pi­tää vie­dä uu­del­leen ke­hys­tet­tä­väk­si, jot­ta taus­ta­pah­vi ja auk­ko­pah­vi vaih­de­taan uu­teen ha­pot­to­maan ma­te­ri­aa­liin. Ke­hys ja lasi kel­paa­vat edel­leen, nii­tä ei tar­vit­se vaih­taa.

Jut­tu jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 20.7.2023