Psy­ko­lo­gi­an eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri Mark­ku Oja­nen tie­tää, et­tä on­nel­li­suut­ta voi tut­kia ky­sy­mäl­lä: olet­ko on­nel­li­nen? Oja­nen on omis­sa tut­ki­muk­sis­saan liit­tä­nyt ky­sy­myk­seen mit­ta­rin, jon­ka skaa­la on nol­las­ta sa­taan. Jos vas­taa 100, sil­loin ih­mi­nen on on­nen­sa kuk­ku­loil­la, jos nol­la, sil­loin ol­laan poh­ja­mu­dis­sa, on­net­to­mis­ta on­net­to­min. Vas­taa­mal­la 50, voi näy­tel­mä­hen­ki­lö Ham­le­tin ta­paan poh­tia, ol­la­ko vai ei­kö ol­la.

On­nel­li­suusp­ro­fes­so­rik­si­kin kut­sut­tu Oja­nen muis­tut­taa fi­lo­so­fi Aris­to­te­leen kä­sit­tees­tä eu­dai­mo­nia, jon­ka mu­kaan hyvä hen­ki oh­jaa ih­mis­tä.

– Kä­si­te on laa­ja ja käyt­tö­kel­poi­nen, sii­hen si­säl­ty­vät hyvä luon­to, ys­tä­vät, lap­set, ra­ha­kin. Sa­nan voi suo­men­taa ku­kois­ta­mi­sek­si.

Oja­la si­tee­raa Vuo­ri­saar­naa, jos­ta sii­tä­kin on­nel­li­suu­den ai­nek­set ovat löy­det­tä­vis­sä.

Sil­loin voi ol­la kii­tol­li­nen sii­tä, mitä nyt on.

Tut­ki­jat ovat var­sin yk­si­mie­li­siä sii­tä, et­tä ih­mi­sen on­nel­li­suu­teen vai­kut­ta­vat ge­neet­ti­set te­ki­jät, eli­no­lo­suh­teet ja ym­pä­ris­tö­te­ki­jät sekä va­paa tah­to. On­nel­li­suu­den yh­tä­lön kol­me muu­ta pa­las­ta ovat Oja­sen mu­kaan us­ko, toi­vo ja rak­kaus.

– Kun toi­vo li­sään­tyy, on­nel­li­suu­den as­te ko­ho­aa. Yh­tä­löön on syy­tä las­kea mu­kaan myös yh­teis­työn mui­den kans­sa sekä sat­tu­man, jota jot­kut kut­su­vat joh­da­tuk­sek­si.

On­nel­li­suus ei ole yk­si­se­lit­tei­nen asia. Lu­kui­sat on­nel­li­suu­sop­paat ker­to­vat yh­tä sun tois­ta. Pa­ki­noit­si­ja Aa­pe­lin mu­kaan on­nel­li­suus vaih­te­lee on­nen pi­pa­nois­ta pöt­kö­on­neen. Oja­nen si­tee­ra­si lu­en­nol­laan usei­ta mui­ta­kin teks­te­jä, jois­ta Kat­ri Va­lan runo vuo­del­ta 1924 si­säl­si eri­no­mai­sen mää­ri­tel­män on­nel­li­suu­des­ta. Ru­non nimi on On­nel­li­nen het­ki.

– Runo si­säl­tää aja­tuk­sen, jon­ka mu­kaan on­nel­li­suus on tila, jos­sa ei tar­vit­se hai­kail­la men­nei­syy­teen tai tu­le­vai­suu­teen. Sil­loin voi ol­la kii­tol­li­nen sii­tä, mitä nyt on.

- Hyvin toimeentulevien, kuten minun, veroja voisi hyvin nostaa. Köyhyys alentaa onnellisuutta, toteaa Ojanen.

Jyrki Liikka

Suo­ma­lai­set ovat maa­il­man on­nel­li­sin kan­sa, sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä ka­dul­la har­voin vas­taan­tu­li­jal­le hy­myil­lään. Oja­sen joh­to­pää­tös on, et­tä meil­lä on hy­vin­voin­ti­val­tio, joka on tur­val­li­nen.

– Meil­lä on vä­hän kor­rup­ti­o­ta ja me luo­tam­me toi­siim­me. Ja on­han meil­lä sau­na, joka tuot­taa nii­tä on­nen pi­pa­noi­ta.

Hän nos­taa myös kan­sa­lais­ten it­se­luot­ta­muk­sen yh­dek­si avain­te­ki­jäk­si.

Oja­nen tun­nus­taa maa­il­man­pa­ran­ta­jan roo­lin­sa, hän ve­to­aa yh­teis­vas­tuu­seen.

– Hy­vin toi­meen­tu­le­vien, ku­ten mi­nun, ve­ro­ja voi­si hy­vin nos­taa. Köy­hyys alen­taa on­nel­li­suut­ta, hän to­te­aa.

Nämä yk­sin­ker­tai­set oh­jeet jo­kai­nen voi lait­taa kier­toon.

Oja­nen lu­pa­si lu­en­ton­sa aluk­si oh­jei­ta on­nel­li­suu­teen. Lis­ta lie­nee mo­nel­le tut­tu: myön­tei­nen huo­maa­mi­nen, hy­myi­ly (ei se niin vai­ke­aa ole), lem­peä huu­mo­ri (ei il­keä), kuun­te­lu ja läm­min kos­ke­tus.

– Hy­vää täy­tyy teh­dä suh­tees­sa enem­män, jot­ta paha saa­daan voi­tet­tua, hän muis­tut­taa.

Lis­taan on li­sät­tä­vä vie­lä avun an­ta­mi­nen ja sen saa­mi­nen, kii­tok­sen sa­nat sekä an­teek­si pyy­tä­mi­nen ja an­teek­si an­ta­mi­nen. Nämä yk­sin­ker­tai­set oh­jeet jo­kai­nen voi lait­taa kier­toon.

Vie­lä ly­hyt ta­ri­na. Kun fyy­sik­ko Al­bert Eins­tei­nil­ta ky­syt­tiin, mikä on 50 vuot­ta kes­tä­neen on­nel­li­sen avi­o­liit­ton­ne sa­lai­suus, hän vas­ta­si:

– Kun me­nim­me nai­mi­siin, so­vim­me yh­des­sä, et­tä minä hoi­dan suu­ret asi­at, vai­mo­ni pie­net asi­at. Tä­hän men­nes­sä eteen ei ole tul­lut yh­tään suur­ta asi­aa.

Mo­ni­pol­vis­ta lu­en­toa Ruo­ve­den seu­ra­kun­ta­kes­kus Aa­tok­seen ke­rään­tyi vii­me sun­nun­tai-il­ta­na kuun­te­le­maan va­jaa 40 hen­ki­löä.