Es­ka­rei­den jono kie­mur­te­lee koh­ti met­sää niin kuin jo­kai­nen kes­ki­viik­ko­aa­mu ym­pä­ri vuo­den. Re­puis­sa keik­ku­vat ko­toa tuo­dut eväät, ja yh­tei­ses­sä kas­sis­sa kul­ke­vat vä­li­neet luon­non tar­kem­paa tut­ki­mis­ta var­ten.

Päi­vä­ko­ti Met­sä­po­lus­sa ha­lu­taan tuo­da luon­to osak­si las­ten elä­mää, ja siel­lä nou­da­te­taan­kin met­sä­pe­da­go­giik­kaa. Se tar­koit­taa, et­tei met­sä ole es­ka­reil­le vain sa­tun­nais­ta oles­ke­lua var­ten, vaan jo­kai­sel­la ker­ral­la on suun­ni­tel­tu oh­jel­ma.

Met­sä­pe­da­go­giik­ka läh­ti vauh­tiin sii­tä, kun opis­ke­li­ja Vil­ma Gröhn teki Tam­pe­reen am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun lop­pu­työn met­sä­tee­mai­ses­ta var­hais­kas­va­tuk­ses­ta Ruo­ve­den kun­nas­sa.

Yk­si met­sä­pe­da­go­gii­kan to­teut­ta­mis­mal­li päi­vä­ko­dis­sa on Suo­men La­dun ke­hit­tä­mä Met­sä­mör­ri-toi­min­ta.

Venla Viitanen tutkii luupilla puun runkoa.

Terhi Kääriäinen

Päi­vä­ko­din ryh­mät to­teut­ta­vat met­sä­tee­maa oman ikä­ta­son­sa mu­kai­ses­ti.

– Ihan pie­nil­lä 1–2-vuo­ti­ail­la se on enem­män elä­mys­tä, ko­ke­mus­ta, ih­met­te­lyä, leik­kiä. Isom­mat lap­set käyt­tä­vät met­sän op­pi­tuo­ki­ois­sa myös vä­li­nei­tä, esi­mer­kik­si luup­pe­ja, ker­too var­hais­kas­va­tus­joh­ta­ja An­na-Mai­ja Veh­ka­o­ja.

Es­ka­ri­o­pet­ta­ja Mir­ja Koi­vu­nen on kou­lut­tau­tu­nut Met­sä­mör­ri-oh­jel­maan, jos­sa ko­ros­te­taan ko­ke­muk­sel­li­suut­ta, iloa ja kii­reet­tö­myyt­tä.

Läh­de­tään kat­so­maan, mitä es­ka­rit tä­nään puu­haa­vat met­säs­sä.

Luu­peil­la tar­kas­tel­laan suu­ren­ta­van la­sin läpi kaar­naa.

Al­ku­lo­run jäl­keen ko­koon­nu­taan Met­sä­mör­ri-mas­ko­tin lem­pi­paik­kaan pe­sä­pal­lo­ken­tän ku­pee­seen. Jo­kai­nen lap­si on miet­ti­nyt it­sel­leen oman met­sä­ni­men, jo­ten mu­ka­na ovat niin See­la Sii­li, Lyy­dia Lep­pä­kert­tu ja Ven­la Va­ris kuin Rei­no Raus­ku ja Nuut­ti Nii­lin kro­ko­tii­li.

Lap­set kä­ve­le­vät jo­nos­sa oles­ke­lu­a­lu­een ra­jat sel­vik­si. Sit­ten ote­taan esiin tut­ki­mus­vä­li­neet.

Luu­peil­la tar­kas­tel­laan suu­ren­ta­van la­sin läpi kaar­naa, kä­pyä, sam­mal­ta, ha­vun­neu­las­ta, puun leh­teä, ki­veä ja kuk­kaa.

Ven­la Vii­ta­nen tut­kii puun run­koa, jol­la kä­ve­lee muu­ra­hai­nen.

– Mä tut­kin Met­sä­mör­riä, il­moit­taa joku toi­nen tar­kas­tel­les­saan kas­sis­ta pil­kot­ta­vaa peik­koa.

– Mä tut­kin ki­veä: näyt­tää hie­nol­ta! ka­ve­ri hih­kai­see vie­res­tä.

Nuutti Isomäen eväistä löytyy porkkanaa.

Terhi Kääriäinen

Kun jo­kai­nen on ker­to­nut omas­ta tut­ki­mus­koh­tees­taan, on ai­ka ot­taa eväät esiin.

Rei­no Koro kai­vaa re­pus­ta kaa­ka­o­ta, juus­to­säm­py­län ja ba­naa­nin.

– Iha­nan läm­min­tä kaa­ka­oo! Rei­no tuok­sut­te­lee ter­mos­pul­loa.

Nuut­ti Iso­mä­ki nau­tis­ke­lee me­hus­ta, juus­to­ruis­lei­väs­tä, ome­nas­ta ja pork­ka­nas­ta.

Poi­kien mie­les­tä ret­kel­lä on pa­ras­ta ihan kaik­ki, ja sa­teel­la­kin lai­te­taan vaan hup­pu pää­hän.

Eväs­pai­kan vie­rei­sis­tä puis­ta he tun­nis­ta­vat hel­pos­ti ka­ta­jan, män­nyn ja kuu­sen. Lin­nuis­ta on nä­ky­nyt ai­na­kin va­rik­sia.

Kun eväät on syö­ty, on omien leik­kien vuo­ro. Toi­set jat­ka­vat tut­ki­mis­ta luu­peil­la, mut­ta myös ma­jan­ra­ken­nus kut­suu.

Ma­jan suo­jak­si hei­tel­lään ir­to-ok­sia. Ka­tos­ta tu­lee niin peh­meä, et­tä sen pääl­lä voi­si vaik­ka nuk­kua. Ovi­au­kon eteen pys­ty­te­tään män­nyn­ka­rah­ka, ja val­mii­na on jou­lu­mök­ki.

Kat­seet nau­liu­tu­vat ora­vaan, joka pyy­häl­tää vauh­dil­la män­nyn lat­vaan.

Pois läh­ties­sä kaik­kien kat­seet nau­liu­tu­vat ora­vaan, joka pyy­häl­tää vauh­dil­la män­nyn lat­vaan.

Kun jo­kai­nen ker­too vuo­rol­laan, mitä jäi par­hai­ten mie­leen, moni mai­nit­see ora­van. Mu­ka­via puu­hia ovat myös tut­ki­mi­nen, ma­jan ra­ken­ta­mi­nen ja syö­mi­nen.

Koi­vu­sen mu­kaan lap­set tun­tu­vat pi­tä­vän ret­kis­tä, ja pi­kem­min­kin jos­kus met­säs­tä ei ha­lut­tai­si läh­teä pois.

Es­ka­rit ul­koi­le­vat joka sääl­lä, mut­ta ker­ran ko­val­la pak­ka­sel­la käy­tiin vain hap­pi­hyp­pe­lyl­lä ja eväät syö­tiin luo­kas­sa.

Opet­ta­ja an­taa jo­kai­sel­la ker­ral­la teh­tä­vän, joka voi ol­la tut­ki­mis­ta, yh­teis­leik­ki tai es­ka­rin tee­maan liit­ty­vä teh­tä­vä.

– Met­säs­sä har­joi­tel­laan kir­jai­mia ja nu­me­roi­ta luon­non ma­te­ri­aa­leil­la. Tääl­lä voi teh­dä kaik­kea mitä si­säl­lä­kin: lii­kun­taa, ma­tik­kaa, yh­teis­leik­ke­jä, lau­lu­ja, sa­tu­het­kiä, Koi­vu­nen lu­et­te­lee.

Ihan met­sä­ret­ken lo­puk­si kä­väis­tään tänä ke­sä­nä val­mis­tu­neel­la ko­dal­la, joka on päi­vä­ko­din käy­tös­sä.

Jo­kai­sel­la päi­vä­ko­ti­ryh­mäl­lä on sin­ne oma vii­koit­tai­nen vuo­ro. Vii­mek­si es­ka­rit pää­si­vät ko­taan pais­ta­maan nak­ke­ja.

Päiväkodin lähimetsään valmistunutta kotaa esittelevät Reino Koro (vas.), Mirja Koivunen, Nuutti Isomäki, Roosa Aalto ja Lyydia Leponiemi.

Terhi Kääriäinen

Viimeksi eskarit pääsivät omalla kotavuorollaan paistamaan nakkeja.

Terhi Kääriäinen

Met­sä­mörri vie lähi­luon­toon

Suo­men La­dun ke­hit­tä­män Met­sä­mör­rin toi­min­ta-aja­tuk­ses­sa ko­ros­tu­vat ilo, kii­reet­tö­myys ja ko­ke­muk­sel­li­suus.

Päi­vä­ko­ti Met­sä­po­lus­sa on al­ka­nut Met­sä­mör­ri-toi­min­nan nel­jäs vuo­si. Es­ka­rit ovat saa­neet sii­tä joka vuo­si Suo­men La­dul­ta laa­tu­tun­nus­tuk­sen.

Toi­min­nas­sa opi­taan kun­ni­oit­ta­maan luon­toa, saa­daan tie­toa jo­kai­se­noi­keuk­sis­ta, tu­tus­tu­taan kas­vei­hin ja eläi­miin, har­joi­te­taan ke­hon­hal­lin­taa, lei­ki­tään ja viih­dy­tään luon­nos­sa joka sääl­lä.

Mu­ka­na ret­kil­lä kul­ke­va mas­kot­ti in­nos­taa lä­hi­luon­toon leik­ki­mään, liik­ku­maan, ih­met­te­le­mään ja tut­ki­maan.

Suo­men La­dun mu­kaan Met­sä­mör­ris­sä lap­si saa ko­kea yh­teen­kuu­lu­vuut­ta luon­non kans­sa. Luon­toa pa­rem­paa paik­kaa lii­kun­nan har­joit­ta­mi­seen ja tie­to­jen hank­ki­mi­seen ei ole. Lap­sen mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­ton, ja luon­to an­taa sil­le vi­rik­kei­tä.

Met­sä­mör­ri-oh­jaa­ja Mir­ja Koi­vu­nen sa­noo luon­non rau­hoit­ta­van lap­sia.

– Huo­maan, et­tä lap­set kes­kit­ty­vät pa­rem­min, kun teh­dään ul­ko­na asi­oi­ta. Jos jol­la­kin on haas­tei­ta pääs­tä ryh­mään tai leik­kiin mu­kaan, niin he­kin ovat tääl­lä avoi­mem­pia.