Opis­ke­li­jat käy­vät kan­sain­vä­li­ses­sä vaih­dos­sa, mut­ta yl­lät­tä­en myös kir­ja­kaup­pi­ail­la on sii­hen mah­dol­li­suus. Vin­han vie­raa­na oli nel­jän päi­vän ajan slo­va­ki­a­lai­nen kir­ja­kaup­pi­as Ale­xand­ra "Saš­ka" Har­va­nová. Hu­men­nén kau­pun­gis­sa Na Kor­ze -ni­mis­tä kir­ja­kaup­paa ja vaih­to­eh­tois­ta kult­tuu­ri­toi­min­taa pyö­rit­tä­vä Har­va­nová ha­lu­aa nuor­ten py­sy­vän hä­nel­le rak­kaas­sa kau­pun­gis­sa – ja tie­tys­ti lu­ke­van.

Ale­xand­ra opis­ke­li alun pe­rin jour­na­lis­tik­si, mut­ta po­li­tii­kas­ta tai ras­kais­ta ajan­koh­tai­sis­ta ai­heis­ta kir­joit­ta­mi­nen ei in­nos­ta­nut.

– Ha­lu­sin en­nem­min pa­e­ta "toi­seen to­del­li­suu­teen", teh­dä jo­tain luo­vem­paa, kir­jal­li­suu­teen liit­ty­vää, hän ker­too.

Har­va­nová työs­ken­te­li Ko­ši­cen kau­pun­gis­sa Eu­roo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­hank­kees­sa vuon­na 2013, sen jäl­keen suu­ren kir­ja­kaup­pa­ket­jun myy­mä­lä­pääl­lik­kö­nä kah­den vuo­den ajan.

Muut­to äi­tiys­lo­man ai­ka­na ta­kai­sin pie­neen, syr­jäi­seen Hu­men­nén kau­pun­kiin sy­tyt­ti unel­man omas­ta kir­ja­kau­pas­ta.

– Ko­ti­kau­pun­gis­sa­ni ha­lu­an asua, mut­ta se on maan itäi­sel­lä lai­dal­la, kau­ka­na Slo­va­ki­an kult­tuu­ri­kes­kuk­sis­ta. Kos­ka ra­kas­tan tai­det­ta ja kult­tuu­ria, ha­lu­sin tuo­da sitä kai­kil­le, teh­dä Hu­men­nés­ta pa­rem­man pai­kan.

Alexandra Harmanován kirjakaupan ikkuna palvelee lukupaikkana kesäisissä kirjatapahtumissa.

Alexandra Harmanová

Har­va­no­van oma kir­ja­kaup­pap­ro­jek­ti Slo­va­ki­as­sa ver­tau­tuu si­kä­li Vin­han ta­ri­naan, et­tä kir­ja­kaup­pa oli ol­lut ole­mas­sa jo pit­kään, mut­ta uu­si omis­ta­ja toi uu­sia tuu­lia. Ale­xand­ra kes­kit­tyy omas­sa työs­sään kir­joi­hin ja lu­ke­mi­seen, sik­si Vin­han mo­ni­tai­tei­nen ja yh­tei­söl­li­nen toi­min­ta teki vai­ku­tuk­sen. Vin­hal­la on kir­jo­jen li­säk­si oma kir­ja­fes­ti­vaa­li, re­si­dens­si ja gal­le­ria.

– On ins­pi­roi­vaa löy­tää uu­sia mah­dol­li­suuk­sia, miet­tiä myös mui­den tai­tei­den yh­dis­tä­mis­tä kir­ja­kaup­paan ja ke­hit­tää ta­po­ja pal­vel­la yh­tei­söä.

Myös Ruo­ve­den kir­jas­tos­sa vie­rai­lu ja eten­kin kir­jas­to­au­to in­nos­ti.

– Kier­tä­vä kir­jas­to­au­to oli­si hyvä pal­ve­lu pie­niin ky­liin meil­lä­kin.

Lasten ja nuorten lukuinnon edistäminen on lähellä Alexandran sydäntä.

Sirkku Somero

Ale­xand­ral­la on raik­kai­ta aja­tuk­sia. Hä­nen kir­ja­kaup­pan­sa pe­rus­ta­ma las­ten kir­jas­ti­pen­di on lu­ke­maan kan­nus­ta­va pro­jek­ti. Sii­nä 10 las­ta saa vuo­den ajan joka kuu­kau­si kir­jan, jos­ta te­kee ar­vi­on.

– Huo­maa, mi­ten vuo­den ai­ka­na lu­ke­mi­nen ja lap­sen kyky ker­toa sii­tä ke­hit­ty­vät.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na Har­va­no­va ha­lu­si yh­tey­den ih­mi­siin, vaik­ka ta­paa­mi­sia ei sal­lit­tu. Hän pii­lot­ti kir­jo­ja kau­pun­gil­le, ot­ti ku­van so­meen vih­jeek­si pai­kas­ta ja ih­mi­set et­si­vät ne.

– Tämä piti yh­tey­den kir­ja­kaup­paan elos­sa ja ak­ti­voi ih­mi­siä. Kir­jo­jen avul­la olim­me yh­tey­des­sä, vaik­ka em­me kos­kaan ta­van­neet, ker­too Ale­xand­ra.

Alexandra on halunnut kirjakaupastaan elävän kulttuurikeskuksen.

Alexandra Harmanová

Lu­ke­mi­nen on Ale­xand­ran in­to­hi­mo, mut­ta se syt­tyi vas­ta ai­kui­si­äl­lä.

Ser­kun suo­sit­ta­ma Taru sor­mus­ten her­ras­ta he­rät­ti lu­ke­mi­sen ilon tei­ni-iäs­sä. Sitä en­nen hän oli vuo­sia lu­ke­mat­ta mi­tään, sil­lä ilo tu­kah­tui ala­kou­lus­sa, jos­sa piti lu­kea pa­kol­lis­ta, lap­sen miel­tä jär­kyt­tä­vää kir­jaa per­hees­tä, joka jou­tui myy­mään lap­sen­sa.

– En ha­lun­nut lu­kea sel­lais­ta, se oli trau­maat­tis­ta.

Ale­xand­ra sa­noo­kin, et­tä lu­ke­mi­sen pi­tää ol­la jo­kai­sel­le sel­lais­ta, jo­hon on val­mis. Esi­mer­kik­si hän ot­taa Um­ber­to Econ kir­jan Ruu­sun nimi. Kir­ja piti lu­kea ylä­kou­lus­sa, mut­ta se jäi sil­loin kes­ken.

– En ol­lut val­mis sii­hen. Mut­ta 15 vuot­ta myö­hem­min lu­et­tu­na se teki val­ta­van vai­ku­tuk­sen, kir­ja avau­tui ai­van uu­del­la ta­val­la.

Siis­pä tär­kein­tä on lu­kea sitä, mikä juu­ri nyt kiin­nos­taa ja toi­mii. Fik­ti­o­ta Ale­xand­ra lu­kee eni­ten ny­ky­ään­kin, mut­ta ei juu­ri tie­to­kir­jal­li­suut­ta, pait­si jour­na­lis­ti­sia re­por­taa­si­kir­jo­ja.

Vinhan kirjakaupassa Alexandra tarttui heti ensimmäisenä päivänä toimeen: nuortenkirjojen hyllyn uudelleenjärjestelyssä näkyy hänen kädenjälkensä.

Sirkku Somero

Kir­ja­kaup­pa­vaih­to jär­jes­tyy Eu­roo­pan kir­ja­kaup­po­jen lii­ton kaut­ta. Vaih­toon pää­see ha­ke­muk­ses­ta. Ale­xand­ra ker­too, et­tä hä­nen koh­dal­laan vas­ta kol­mas ha­ke­mus tärp­pä­si. Suo­meen hän ha­lu­si tul­la, kos­ka on ol­lut ai­na kiin­nos­tu­nut Poh­jois­mais­ta ja Suo­men luon­nos­ta, eri­tyi­ses­ti jär­vi­mai­se­mis­ta.

Sit­ten hän eh­kä hie­man pu­nas­tuu.

– Niin, ja nuo­re­na oli tosi ihas­tu­nut Mika Häk­ki­seen!