Ant­ti Aho­pel­lon vers­taal­la Kei­häs­jär­ven ran­ta­mai­se­mis­sa Ku­rus­sa kä­sit­te­lys­sä on van­ha pei­li­o­vi. Oves­ta on ir­ro­tet­tu luk­ko, sa­ra­nat ja kah­vat. Seu­raa­vak­si myös puu­o­sat ir­ro­te­taan toi­sis­taan, kun­nos­te­taan ja la­hon­neet osat kor­va­taan uu­del­la puul­la. Sit­ten al­kaa osien puh­dis­tus ja uu­del­leen ko­ko­a­mi­nen. Työ­läin osa niin en­ti­söin­nis­sä kuin re­mon­toin­nis­sa yli­pää­tään on pur­ka­mi­sen ja poh­ja­töi­den vai­heet. Kun­nos­tus ja työn val­mis­tu­mi­nen pal­kit­see.

Tin­ki­mä­tön asen­ne oman työn jäl­keen on jos­kus ko­vem­pi, kuin mitä asi­a­kas osaa vaa­tia tai huo­ma­ta.

– Ta­pe­toin juu­ri han­ka­laa paik­kaa, sei­nää nur­kas­sa kiin­ni ole­van pat­te­rin ta­kaa. Ta­ju­sin kyl­lä, et­tä sin­ne ei to­den­nä­köi­ses­ti ku­kaan kos­kaan kat­so, mut­ta ha­lu­sin teh­dä sen sil­ti kun­nol­la.

Aho­pel­lon yri­tys Res­tau­rant­ti täyt­tää tänä vuon­na kym­me­nen vuot­ta. Hä­nel­lä on työn al­la nyt­kin mon­ta pro­jek­tia, re­mon­toin­tia, en­ti­söin­tiä mut­ta myös uu­den te­ke­mis­tä. Mie­lui­sin­ta hä­nel­le on re­mont­ti­työt si­säl­lä.

– Uu­det ra­ken­nuk­set ovat usein hen­get­tö­miä, van­hois­sa on oma vie­hä­tyk­sen­sä.

Uu­den ra­ken­ta­mi­nen on sii­nä mie­les­sä hel­pom­paa, et­tä työ­vai­heet ja nii­den te­ke­mi­seen ku­lu­va ai­ka on mah­dol­lis­ta en­na­koi­da pa­rem­min. Re­mont­ti­hom­mis­sa yl­lä­tyk­siä tu­lee ai­na.

– On­gel­man­rat­kai­su on päi­vit­täis­tä ja oi­ke­as­taan tä­män hom­man suo­la. Esi­mer­kik­si van­han ta­lon lis­toi­tuk­ses­sa haas­tei­ta riit­tää, kun pin­nat ovat epä­sään­nöl­li­siä tai kul­mat ei­vät ole­kaan suo­ria.

Aho­pel­lon mie­les­tä mie­len­kiin­toi­sim­pia re­mont­ti­hom­mia ovat si­sä­työt; maa­laa­mi­nen, ta­pe­toin­ti, lis­toi­tus tai ka­lus­tei­den asen­nus. Juu­ri nyt on me­nos­sa pien­ker­ros­ta­lon por­ras­käy­tä­vän ta­pe­toin­ti Tam­pe­reel­la. Pal­jon ky­sy­tään myös van­ho­jen ik­ku­noi­den kun­nos­ta­mis­ta.

Van­han kun­nos­ta­mi­ses­sa pe­ri­aat­tee­na on pe­rin­tei­sen kun­ni­oi­tus. Van­has­ta ei ole pää­a­si­al­li­nen tar­koi­tus teh­dä mo­der­nia.

– Kor­jaan al­ku­pe­räis­tä niin pal­jon van­hoil­la tai van­han­kal­tai­sil­la ma­te­ri­aa­leil­la kuin mah­dol­lis­ta.

Mu­ka­via pro­jek­te­ja ovat sel­lai­set, jos­sa sa­maan koh­tee­seen saa pa­la­ta uu­del­leen, ku­ten ta­los­sa, jos­sa Aho­pel­to on vuo­sien mit­taan tila ker­ral­laan re­mon­toi­nut niin keit­ti­ön, sau­nan, ma­kuu­huo­neen, tu­van kuin ul­ko­vuo­rauk­sen pii­pun­päi­den muu­rauk­sia myö­ten. Uu­dis­koh­teis­sa on myös haas­tei­ta. Erääl­le asi­ak­kaal­le Aho­pel­to on kol­le­gan­sa kans­sa ra­ken­ta­nut ke­sä­keit­ti­ön, joka kas­voi ja muun­tui sitä teh­des­sä, lop­pu­tu­los on ai­nut­laa­tui­nen.

– Ra­ken­nuk­ses­sa on mel­kein kirk­ko­mai­nen fii­lis. Sii­nä on isot, jär­vel­le päin au­ke­a­vat ik­ku­nat, pin­nat van­has­ta har­maan­tu­nees­ta la­don­sei­näs­tä, pai­kal­leen muu­rat­tu tu­li­si­ja. Haas­tee­na te­ki­jäl­le oli li­säk­si pai­kan säh­köt­tö­myys: au­rin­ko­säh­kö­pa­nee­leis­ta ei ir­toa tar­peek­si säh­köä työ­ko­neil­le. Kä­si­työn mer­ki­tys täs­sä koh­tees­sa ko­ros­tui.

Ant­ti Aho­pel­to aloit­ti har­joit­te­li­ja­na pie­nes­sä puu­sep­päy­ri­tyk­ses­sä am­mat­ti­kou­lu­ai­koi­na.

– Siel­lä opin enem­män kuin kou­lus­sa. Olen val­mis­tut­tu­a­ni usei­ta vuo­sia yri­tyk­ses­sä töis­sä ai­no­a­na työn­te­ki­jä­nä en­nen oman yri­tyk­se­ni pe­rus­ta­mis­ta.

Re­mon­toi­jan ko­ti­pai­kal­la Kei­hään ti­lal­la on jem­mas­sa kai­ken­lais­ta van­haa ta­va­raa, jos­ta usein löy­tyy ma­te­ri­aa­le­ja en­ti­söin­ti- ja re­mont­ti­koh­tei­siin. Van­ho­ja ik­ku­noi­ta on pe­las­tet­tu kor­jaus­ma­te­ri­aa­lik­si rau­ni­ol­ta, sil­lä van­hoi­hin ik­ku­noi­hin ei uut­ta la­sia ha­lu­ta.

– Vä­hin­tään ve­det­tyä, oi­ke­aa van­haa la­sia sen pi­tää ol­la.

Sirk­ku So­me­ro