Sa­vi­ra­ken­ta­mi­nen on van­ha tek­niik­ka, joka on ol­lut pit­kään unoh­duk­sis­sa. Se saa­te­taan miel­tää vaih­to­eh­toih­mis­ten va­lin­nak­si, mut­ta ta­val­lis­ten­kin ra­ken­ta­jien kiin­nos­tus on he­rän­nyt eko­lo­gi­seen ja elä­vä­pin­tai­seen luon­non­ma­te­ri­aa­liin.

Sa­ves­ta voi pys­tyt­tää kan­ta­via sei­niä. Jos sii­hen se­koit­taa esi­mer­kik­si jär­vi­ruo­koa, mas­sas­ta voi teh­dä hark­ko­ja muu­rat­ta­vak­si.

Suo­men olo­suh­teis­sa savi so­vel­tuu eri­tyi­sen hy­vin si­sä­ti­lois­sa ra­ken­ta­mi­seen niin sei­nis­sä kuin ka­tos­sa ja lat­ti­as­sa. Sa­ven hy­viin puo­liin kuu­lu­vat eko­lo­gi­suu­den li­säk­si hen­git­tä­vyys, pa­lo­tur­val­li­suus, akus­ti­suus ja ma­te­ri­aa­lin help­po muo­toi­lu.

– Van­ha ra­ken­nus kan­nat­taa kor­ja­ta ja uu­des­sa ra­ken­nuk­ses­sa voi käyt­tää sa­vi­ra­ken­net­ta, to­te­aa sa­vi­kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­ta op­pia ha­ke­nut Eli­sa Aat­te­la.

Savilaastilattia on suojeltava isoilta kolhuilta ja märkäpesulta.

Heli Nieminen

Sami Kiviahon savirappaamisen jälkeä makuuhuoneen seinissä.

Heli Nieminen

Sa­vea voi saa­da omal­ta ton­til­ta, mut­ta sen laa­tu on hyvä tut­kia, jot­ta voi­daan var­mis­tua sen so­vel­tu­mi­ses­ta ra­ken­ta­mi­seen.

Asi­aan pe­reh­ty­nyt pys­tyy hy­pis­te­le­mäl­lä ja tut­ki­mal­la erot­ta­maan hy­vä­laa­tui­sen sa­ven. Rik­kiä si­säl­tä­vän ja ra­ken­ta­mi­seen kel­paa­mat­to­man tun­nis­taa maal­lik­ko­kin jo pa­has­ta ha­jus­ta.

Jos ha­lu­aa ope­tel­la te­ke­mään sa­vi­rap­paus­ta it­se, sii­hen voi ha­kea op­pia Sami Ki­vi­a­hon ja Su­ve­ka Ky­mä­läi­sen kurs­seil­ta Päl­kä­neel­tä.

Elisa Aattela.

Terhi Kääriäinen

Eli­sa Aat­te­la kiin­nos­tui sa­vi­kor­jaa­mi­ses­ta, sil­lä hän ym­mär­si sen rat­ko­van si­säil­man on­gel­mia.

– Ih­mi­nen tu­lee ai­na luon­non­ma­te­ri­aa­lien kans­sa pa­rem­min toi­meen. Syn­teet­ti­set ai­neet ei­vät hen­gi­tä, ja kos­teus py­syy nii­den pin­nas­sa. Savi on ih­mi­sil­le si­säil­man kan­nal­ta erit­täin hyvä asia. Sa­ven si­säl­tä­mät mik­ro­bit ha­jot­ta­vat epä­puh­tau­det ja si­säil­man laa­tu puh­dis­tuu luon­nol­li­ses­ti.

Kun­ta­leh­des­sä 5/23 ra­por­toi­tiin ta­pauk­ses­ta, jos­sa si­säil­ma­on­gel­mis­ta kär­si­vään Han­ko­nie­men ylä­kou­luun teh­tiin sa­vi­lat­ti­at. Be­to­ni­laa­tan pääl­tä kuo­rit­tiin muo­vi­lat­tia, jon­ka al­le oli syn­ty­nyt kos­teus- ja mik­ro­bi­vau­rio. Ti­lal­le va­let­tiin kol­men sen­tin sa­vi­laas­ti­lat­tia, ja myös sei­nät ra­pat­tiin.

Aat­te­lan mu­kaan Han­ko­nie­men opet­ta­jien ja op­pi­lai­den si­säil­ma­oi­rei­lu on pois­tu­nut sa­vi­kor­jaa­mi­sen jäl­keen. Tam­pe­reel­la toi­mi­va yri­tys Si­säil­ma­tut­ki­mus­pal­ve­lut Eli­sa Aat­te­la on ke­hit­tä­nyt E-ke­räi­men, joka tut­kii si­säil­man hai­tal­li­suut­ta.

Pin­nat on suo­jel­ta­va isoil­ta kol­huil­ta ja mär­kä­pe­sul­ta.

Al­ku­ai­koi­na on­gel­mia sa­vi­ra­ken­ta­mi­ses­sa ai­heut­ti pin­nan kes­tä­vyys, mut­ta me­ne­tel­mät ovat ke­hit­ty­neet.

Pin­nat on suo­jel­ta­va isoil­ta kol­huil­ta ja mär­kä­pe­sul­ta. Lat­ti­an voi sii­vo­ta nih­ke­äl­lä mo­pil­la il­man pe­su­ai­nei­ta.

Lami­naatti kor­vat­tiin savi­laas­ti­lat­ti­alla

Eli­sa Aat­te­la opis­ke­li vii­me vuon­na sa­vi­ra­ken­ta­jan am­mat­ti­tut­kin­non My­nä­mä­el­lä, jos­ta kou­lu­tus on siir­ty­nyt sit­tem­min Rai­si­oon am­mat­ti­o­pis­toon.

Hän to­teut­ti opin­näy­te­työ­nään 10 vuot­ta van­han oma­ko­ti­ta­lon nel­jän ma­kuu­huo­neen lat­ti­oi­den sa­vi­kor­jaa­mi­sen.

Koh­tees­sa oli be­to­ni­laa­tan pääl­lä as­ke­lää­ni­muo­vi ja la­mi­naat­ti. Ra­ken­nuk­sen kes­kel­lä ole­vaa tak­kaa läm­mi­tet­tä­es­sä ma­kuu­huo­nei­den huo­ne­ter­mos­taa­tit re­a­goi­vat läm­pöön ja sul­ki­vat ve­si­kier­toi­sen lat­ti­a­läm­mi­tyk­sen.

Läm­pö­ti­lan­vaih­te­lui­den vuok­si be­to­ni­laat­taan tii­vis­tyi kos­teut­ta ei­kä se pääs­syt pur­kau­tu­maan pois muu­al­ta kuin sok­ke­lis­ta.

Elisa Aattela käytti savilattian tekemisessä laatikkotekniikkaa, jolla hän varmisti pinnan tasaisuuden, kun käytössä ei ollut lasermittalaitetta. Kuvassa valetaan 2,5 sentin paksuista savipohjalaattaa betonin päälle.

Elisa Aattelan albumista

Pohjalaatan resepti.

Elisa Aattelan albumista

Ta­lon omis­ta­ja ha­lu­si ko­keil­la sa­vi­lat­ti­a­ra­ken­net­ta.

Kor­jaus teh­tiin si­ten, et­tä as­ke­lää­ni­muo­vi ja la­mi­naat­ti pois­tet­tiin. Be­to­ni­laat­ta pin­noi­tet­tiin sa­vi­laas­ti­lat­ti­al­la. Huo­ne­ter­mos­taa­tit pois­tet­tiin, jol­loin lat­ti­a­läm­mi­tys toi­mi nor­maa­lis­ti.

Be­to­ni­laa­tan pääl­le va­let­tiin 2,5 sen­tin pak­sui­nen sa­vi­laat­ta hiu­kan kar­ke­am­mal­la hie­kal­la. Sen kui­vut­tua puo­len sen­tin pin­ta­ker­ros teh­tiin hie­nom­mal­la hie­kal­la.

Kui­vu­nut pin­ta­laat­ta ko­ve­tet­tiin kyl­mä­pu­ris­te­tul­la pel­la­va­öl­jyl­lä. Sen pääl­le piir­ret­tiin ruu­tu- ja täh­ti­ku­vi­oi­ta va­hal­la.

Sa­vi­laas­tis­sa on yk­si osa sa­vea, kol­me hiek­kaa ja vain sen ver­ran kos­teut­ta, et­tä se py­syy kä­des­sä paak­ku­na. Sii­nä on hy­vin pie­ni kos­teusp­ro­sent­ti, jo­ten se kui­vuu no­pe­as­ti.

– Savi on hie­nok­si jau­hau­tu­nut­ta ki­veä. Ti­la­sim­me sitä suo­raan Tii­le­ril­tä 25 ki­lon sä­keis­sä, Aat­te­la ker­too.

Työn hän teki kä­si­voi­min se­koit­ta­mal­la mas­san san­gos­sa pie­ni­nä eri­nä.

Ma­te­ri­aa­li­kus­tan­nuk­sik­si hän las­kee noin 40 eu­roa ne­li­öl­tä si­säl­tä­en sa­ven, hie­kan, öl­jyn ja va­han.