Ruo­ve­del­lä asu­neen tai­tei­li­jan Sep­po Nää­tä­sen töis­tä ke­rät­tiin näyt­te­ly Vil­ja­ma­ka­sii­nin ala­ker­taan. Nää­tä­sen syn­ty­mäs­tä on ku­lu­nut tänä vuon­na sata vuot­ta.

Näyt­te­ly avau­tui maa­nan­tai­na, jol­loin vie­tet­tiin ava­jai­sia pie­nel­lä kut­su­vie­ras­jou­kol­la. Pai­kal­la oli­vat näyt­te­lyn jär­jes­tä­jien edus­ta­ji­na Tam­pe­reen po­lii­si­mu­se­on in­ten­dent­ti Tii­na Tuu­las­vaa­ra-Ka­le­va ja hä­nen mie­hen­sä Han­nu Ka­le­va sekä ark­ki­teh­ti Tai­na Väi­sä­nen. Kun­nan si­vis­tys­toi­mea edus­ti­vat hal­lin­to­sih­tee­ri Veik­ko Önk­ki ja kult­tuu­ri­vas­taa­va Tai­na Nie­mi­nen.

Tuu­las­vaa­ra-Ka­le­va on Ruo­ve­del­tä ko­toi­sin. Hä­nen van­hem­pan­sa oli­vat per­he­tut­tu­ja Sep­po Nää­tä­sen ja hä­nen vai­mon­sa El­ga Se­se­man­nin kans­sa.

Näyt­te­lyyn oli tar­koi­tus saa­pua myös Ruot­sis­ta Se­se­man­nin si­sa­ren tyt­tä­ret, mut­ta ko­ro­na­vi­rus­ti­lan­teen vuok­si he ei­vät ha­lun­neet tul­la. Sik­si Ruo­ve­den kun­nan si­vis­tys­toi­mi pyy­si Tuu­las­vaa­ra-Ka­le­vaa ti­lal­le.

– Olem­me yh­des­sä mie­he­ni ja ys­tä­vä­ni Tai­na Väi­sä­sen kans­sa ka­san­neet näyt­te­lyn, joka ei ole tut­ki­muk­sel­li­ses­ti ret­ros­pek­tii­vi­nen, mut­ta me­nee elin­kaa­ren mu­kaan eli sii­tä nä­kyy kuin­ka Nää­tä­sen tai­de muut­tuu esit­tä­väs­tä abst­rak­tik­si. Nää­tä­nen aloit­ti abst­rak­tin tai­teen teon jo 50-lu­vul­la.

Tuu­las­vaa­ra-Ka­le­va ker­too, et­tä hän on it­se lu­ke­nut his­to­ri­aa pää­ai­nee­naan ei­kä ar­vi­oi näyt­te­lyä tai­de­his­to­ri­al­li­ses­sa mie­les­sä vaan sitä kaut­ta, kun hän on elä­nyt it­se Nää­tä­sen tau­lu­jen ym­pä­röi­mä­nä. Hä­nen isän­sä Jaak­ko Tuu­las­vaa­ra toi­mi Ruo­ve­del­lä opet­ta­ja­na Nää­tä­sen kol­le­ga­na sekä myös ys­tä­vä­nä. Tuu­las­vaa­roil­la on iso tai­de­ko­ko­el­ma.

– Ruo­ve­den kul­ta­kau­den tai­tei­li­jois­ta pu­hu­taan pal­jon. Sen­kin jäl­keen tääl­lä on asu­nut pal­jon tai­tei­li­joi­ta. Sii­nä oli­si suu­ri mah­dol­li­suus Ruo­ve­den mat­kai­lul­le.

Sep­po oli eri­koi­nen per­soo­na. Meil­lä oli hy­viä kes­kus­te­lu­ja.

Näyt­te­ly koos­tuu 20 Nää­tä­sen työs­tä 40-lu­vul­ta 60-lu­vul­le. Te­ok­sia on saa­tu näyt­te­lyyn eri puo­lil­ta Pir­kan­maa­ta. Lä­him­mät ovat tul­leet Ka­ler­vo ja Pirk­ko Kaup­pi­sel­ta ai­van Vil­ja­ma­ka­sii­nin vie­res­tä.

– Sep­po oli eri­koi­nen per­soo­na. Hän luki pal­jon fi­lo­so­fi­aa ja psy­ko­lo­gi­aa ja meil­lä oli hy­viä kes­kus­te­lu­ja. Hän oli niin sy­väl­li­nen, nau­tin ko­vas­ti hä­nen seu­ras­taan, Pirk­ko Kaup­pi­nen ker­too.

Nää­tä­nen saa­pui kir­ja­kau­pal­ta ha­ke­maan pos­ti­aan, sil­lä pos­ti ei vie­lä tuol­loin kul­ke­nut Pääs­ky­nie­meen, jos­sa Nää­tä­nen asui vai­mon­sa kans­sa.

– Nää­tä­nen ker­toi mi­nul­le myös vii­mei­ses­tä mat­kas­taan. Hän ha­lu­si näh­dä As­su­a­nin pa­don, ja siel­tä hän mat­kus­ti In­ti­aan, Kaup­pi­nen ker­too.

Pirkko Kauppinen lainasi kaksi Näätäsen työtä näyttelyyn. Erityisesti hän pitää tästä taulusta, jossa on verkkotelineitä rannalla ja taustalla näkyvät tunturit. - Se on erittäin kaunis, värit ja kaikki. Se on kaunis ja rauhoittava, sanoo myös Pirkon aviopuoliso Kalervo Kauppinen.

Irina Tuomainen

Sep­po Nää­tä­nen kuo­li In­ti­as­sa vuon­na 1964. Hän tie­si sai­ras­ta­van­sa va­ka­vaa sai­raut­ta, jo­ten hän os­ti it­sel­leen In­ti­aan vain me­no­li­pun, vai­mol­leen meno-pa­luu­li­pun. Nää­tä­sen tah­to oli, et­tä hä­net myös hau­da­taan In­ti­aan.

100 vuot­ta Sep­po Nää­tä­sen syn­ty­mäs­tä -näyt­te­ly Vil­ja­ma­ka­sii­nin ala­ker­ras­sa 13.–29.7. päi­vit­täin klo 11–18.