Tiis­tai­na tun­ti tans­sil­lis­ta zum­baa ja heti pe­rään toi­nen tun­ti tiuk­kaa kes­ki­var­ta­lot­ree­niä. Tors­tai­na li­has­kun­to­jump­paa. Li­säk­si pari, kol­me ker­taa vii­kos­sa tree­niä ko­to­na ja kun­to­sa­lil­la. Tä­hän pääl­le vie­lä lenk­ke­jä Al­ma-koi­ran kans­sa, hiih­toa, luis­te­lua, uin­tia.

Ol­ga Suu­ri­pään ka­len­te­ri hui­maa hei­kom­paa, sil­lä ai­noa va­paa­päi­vä lii­kun­nas­ta on kes­ki­viik­koi­sin. Kun­toi­lua ker­tyy 7–10 tun­tia vii­kos­sa.

Mo­lem­mat po­jat ovat jo muut­ta­neet pois ko­toa, jo­ten ai­kaa on.

– Voin pal­jon pa­rem­min, kun lii­kun. Kun vä­syt­tää tar­peek­si, nu­kun kuin tuk­ki seit­se­män tun­tia, Ol­ga ker­too.

Näin ei ole kui­ten­kaan ol­lut ai­na. Vaik­ka hän on ol­lut lap­ses­ta as­ti lii­kun­nal­li­nen, täy­del­li­nen hu­rah­dus ta­pah­tui seit­se­män vuot­ta sit­ten:

– Hiih­din yli 500 ki­lo­met­riä syö­pä­tal­ve­na, vaik­ka vä­lil­lä jo­kai­nen 5-vuo­ti­as­kin ohit­ti.

Syö­pä to­det­tiin syys­kuus­sa, ja hoi­dot saa­tiin pää­tök­seen tou­ko­kuus­sa. Kun­to ja ve­ri­ar­vot ei­vät ro­mah­ta­neet mis­sään vai­hees­sa.

– Olin vai muu­ta­mia päi­viä pois töis­tä. Kai­kil­le tämä ei sovi, mut­ta se oli mun oma pää­tös, ha­lu­sin ol­la mah­dol­li­sim­man ta­val­li­nen.

Sai­ras­tu­mi­nen oli suu­ri sok­ki, ja tun­tui sil­tä, et­tä yh­teis­kun­ta on ra­ken­net­tu ter­veil­le.

– On se rank­kaa: hoi­dot on rank­ko­ja, ja tuk­ka läh­ti.

Sy­tos­taat­ti­hoi­to­jen ohes­sa hän sai kor­ti­so­ni­lää­ki­tys­tä.

– Syöt kor­ti­so­nia, ja olet kuin du­ra­cel­l­pu­pu. Kun et syö, oot kuin kuol­lut, Ol­ga ku­vaa.

Ar­jen su­ju­mi­seen hän va­rau­tui opet­ta­mal­la avi­o­mies­tään Kari Suu­ri­pää­tä kok­kaa­maan. Teh­tiin oi­kein re­sep­ti­vih­ko­kin.

Syö­pää­kin pa­hem­pi ta­pah­tui jo tätä en­nen. Ol­ga oli men­nyt nai­mi­siin 19-vuo­ti­aa­na Juk­ka Mat­ti­lan kans­sa ja muut­ta­nut syn­nyin­maas­taan Neu­vos­to­lii­tos­ta Suo­meen ja mel­ko pian Ruo­ve­del­le.

Hän ajat­te­li ai­na, et­tä mi­kään ei voi­si ol­la pa­hem­paa kuin yk­sin jää­mi­nen.

Sit­ten se ta­pah­tui: erää­nä tors­tai-il­ta­na Ol­gas­ta tuli les­ki.

– Juk­ka kuo­li, ja mä jäin yk­sin. Sel­vi­sin sii­tä.

Mil­joo­na­kau­pun­gis­ta Le­ning­ra­dis­ta läh­te­neel­le Ruo­ve­si tar­jo­aa kai­ken tar­peel­li­sen, ei­kä hä­nen elä­män­sä vaik­ka­pa Tam­pe­reel­la oli­si eri­lais­ta.

Työ­pai­kal­ta Pih­lal­ta on löy­ty­nyt avi­o­mies ja mah­ta­vat työ­ka­ve­rit. Elä­mää su­los­tut­taa 3-vuo­ti­as lap­sen­lap­si Riia.

– Puo­li su­kua on ham­mas­lää­kä­rei­tä, mut­ta mä me­nin kau­pal­li­sel­le alal­le. Oi­ke­as­taan oli­sin ha­lun­nut ol­la per­so­nal trai­ner, sa­noo Pih­lan toi­mis­tol­la työs­ken­te­le­vä Ol­ga Suu­ri­pää.

Kou­lut­tau­dut­tu­aan mer­ko­no­mik­si, da­ta­no­mik­si ja tra­de­no­mik­si hän jat­kaa opin­to­jaan kaup­pa­kor­ke­a­kou­lun avoi­mes­sa yli­o­pis­tos­sa.

Kotonakin voi kuntoilla.

Terhi Kääriäinen

Työ­paik­ka tar­jo­aa il­mai­sen kun­to­sa­lin, jo­ten usein liik­ku­maan läh­de­tään po­ru­kal­la. Vii­kon­lo­pun voi viet­tää vaik­ka­pa Vie­ru­mä­en ur­hei­luo­pis­tol­la.

– Tyk­kään ran­kas­ta lii­kun­nas­ta, hiki pi­tää tul­la. Pi­la­tes ei oo mun jut­tu, mut­ta eh­kä myö­hem­min alan pi­tää rau­hal­li­sem­mas­ta lii­kun­nas­ta.

Ja tu­los­ta on tul­lut: vat­sa­li­hak­set ovat rau­taa, sil­lä Ol­ga py­syy lan­kus­sa hui­mat kah­dek­san mi­nuut­tia.

Juok­se­mis­ta hait­taa pol­vien ni­vel­rik­ko, mut­ta zum­baa­maan hän me­ni­si vaik­ka joka päi­vä.

– Lii­kun­ta aut­taa mo­neen asi­aan: suo­sit­te­len kyl­lä kai­kil­le kes­ki-ikäi­sil­le nai­sil­le, sa­noo 48-vuo­ti­as kun­toi­li­ja.

Hiih­to­kin on hä­nen mie­li­la­je­jaan. Ny­ky­ään hiih­to­ki­lo­met­re­jä ei ker­ry niin pal­jon, ja ti­lal­le on tul­lut ret­ki­luis­te­lu, jos vain ke­lit sal­li­vat.

– Mul­la ei oo ol­lu pert­sa­suk­sia, mut­ta taas vois ko­keil­la pe­rin­teis­tä. Vii­me tal­ve­na oli tar­koi­tus os­taa kar­va­suk­set, mut­ta en­sin odo­tin, et­tä ne tu­lee aleen ja sit­ten ne lop­pui kau­pas­ta.

Lap­suu­den la­ji­na oli rin­tau­in­ti, jota hän har­ras­ti kil­pa­mie­les­sä nel­jä ker­taa vii­kos­sa kah­dek­san vuo­den ajan. Me­nes­tys­tä ei kui­ten­kaan tul­lut. Ol­ga lo­pet­ti har­ras­tuk­sen nuo­ruus­vuo­si­na val­men­ta­jan vaih­dut­tua.

Nyt hän läh­tee toi­si­naan Mänt­tään ui­ma­hal­liin, jos­sa ohit­taa Ka­rin 25 met­rin al­taas­sa joka toi­nen kier­ros.

Sovellus kerää tiedot päivän liikuntamääristä.

Terhi Kääriäinen

Hän ei ole ol­lut kos­kaan die­e­til­lä, mut­ta on tark­ka ruu­an laa­dus­ta, jot­ta pai­no ei nou­se. Mak­ka­raa ei ko­tiin juu­ri os­te­ta, ei­kä kark­ki ole hä­nel­le on­gel­ma.

In­to­hi­moi­sen ruu­an­lait­ta­jan pa­ras­ta herk­kua on kui­ten­kin ita­li­a­lai­nen ruo­ka. Hän te­kee pas­tan it­se, lei­poo pit­saa ja myön­tää syö­vän­sä nii­tä Ka­rin kans­sa äh­kyyn as­ti.

Syk­syn pi­mey­des­sä Ol­ga myön­tää ole­van­sa hiu­kan vä­sy­neem­pi kuin mui­na vuo­de­nai­koi­na. Tä­hän aut­taa lii­kun­nan ohel­la sau­na.

– Olen kova sau­no­maan, se nä­kyy säh­kö­las­kus­sa.