Ikaa­li­nen sai an­sait­se­man­sa kun­nan­joh­ta­jan. On­nek­si ol­koon.

Vii­mei­sen noin kol­men vuo­den ai­ka­na on nel­jä­tois­ta hen­ki­löä joko vaih­ta­nut työ­paik­kaa tai saa­nut ken­kää. Mää­rä­ai­kai­sia so­pi­muk­sia ei sitä pait­si voi teh­dä mon­ta pe­räk­käin.

Tä­män­ko­koi­ses­sa kun­nas­sa pi­täi­si pu­hal­taa yh­teen hii­leen ja lo­pet­taa tois­ten no­kit­te­lu. Kun kepu omil­la an­si­oil­laan kär­si rö­kä­le­tap­pi­on kun­ta­vaa­leis­sa, oli­si pei­liin kat­so­mi­sen paik­ka.

Kun­ta­lain 69:ssä sa­no­taan: "Luot­ta­mus­hen­ki­lön tu­lee edis­tää kun­nan ja sen asuk­kai­den etua sekä toi­mia luot­ta­mus­teh­tä­väs­sään ar­vok­kaas­ti teh­tä­vän edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la." Jos joku ei toi­mi täl­lä ta­val­la, muut­ta­koon.

Nyt kun kes­kei­set vir­ka­mie­het vaih­tu­vat, ei suun­ta voi ol­la kuin ylös­päin.

Kir­joit­ta­ja on kun­nan eläk­keel­lä ole­va hal­lin­to­joh­ta­ja