Pää­si­äis­lau­an­tai­na Han­na-Kai­sa Kiis­kil­lä, 28, on juh­lan paik­ka. Hä­nen val­mis­tu­mis­taan oi­keus­tie­tei­den mais­te­rik­si juh­lis­te­taan per­heen kes­ken äi­din ko­to­na Ruo­ve­del­lä.

Tie ju­ris­tik­si ei ol­lut vii­va­suo­ra, ja Han­na-Kai­sa ha­lu­aa­kin ura­po­lul­laan roh­kais­ta kaik­kia ta­voit­te­le­maan unel­mi­aan.

Vie­lä lu­ki­oai­ka­na oi­keus­tie­teel­li­set opin­not tun­tui­vat hä­nes­tä kiin­nos­ta­vil­ta, mut­ta täy­sin saa­vut­ta­mat­to­mil­ta, jo­ten hän ha­keu­tui tra­de­no­mi­o­pin­toi­hin Tam­pe­reen am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun.

Kol­man­te­na opis­ke­lu­vuon­naan hän haki har­joit­te­lu­paik­kaa Pir­kan­maan kä­rä­jä­oi­keu­des­ta. Ylei­ses­sä haus­sa ol­lut kol­men kuu­kau­den pes­ti he­rät­ti kiin­nos­tuk­sen pyr­kiä oi­keus­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan. Har­joit­te­lu vaih­tui täs­sä vai­hees­sa vi­rak­si kä­rä­jä­sih­tee­ri­nä.

Moni kä­rä­jä­oi­keu­den tuo­ma­reis­ta suo­sit­te­li La­pin yli­o­pis­toa, joka on to­sin kau­ka­na kai­kes­ta, mut­ta jos­sa on tii­vis yh­teis­hen­ki.

Niin­pä Han­na-Kai­sa va­lit­si La­pin yli­o­pis­ton pää­sy­ko­keet – sin­ne oli myös hiu­kan hel­pom­pi pääs­tä kuin Hel­sin­kiin. Ny­kyi­sen­lai­sia yli­o­pis­to­jen yh­tei­siä pää­sy­ko­kei­ta ei vie­lä sil­loin jär­jes­tet­ty.

Mul­la oli ik­ku­nas­sa post it -lap­pu­ja ja sei­nät täyn­nä muis­tiin­pa­no­ja.

En­si­ker­ta­lais­kiin­ti­öt oli­vat juu­ri tul­leet voi­maan, ei­kä ku­kaan tun­tu­nut tie­tä­vän, mi­ten yh­den tut­kin­non suo­rit­ta­mi­nen vai­kut­taa uu­teen tut­kin­toon ha­keu­tu­mi­seen.

– Pant­ta­sin val­mis­tu­mis­ta tra­de­no­mik­si. Ha­lu­sin ol­la en­si­ker­ta­lais­kiin­ti­ös­sä, et­tä on hel­pom­pi pääs­tä, kun alal­ta on muu­ten­kin vai­kea saa­da opis­ke­lu­paik­kaa.

Tak­tiik­ka­na pää­sy­ko­kees­sa oli yrit­tää ker­ras­ta läpi. Hän ir­ti­sa­nou­tui töis­tä, muut­ti Ruo­ve­del­le asu­maan van­hem­mil­leen ja lin­noit­tau­tui huo­nee­seen­sa rei­luk­si kah­dek­si kuu­kau­dek­si lu­ke­maan joka päi­vä aa­mus­ta il­taan.

– Mul­la oli ik­ku­nas­sa post it -lap­pu­ja ja sei­nät täyn­nä muis­tiin­pa­no­ja. Nyt kun ajat­te­lee, niin jol­tain osin se meni vä­hän öve­rik­si, mut­ta mä yri­tin ker­ral­la ja kun­nol­la.

Hy­vä­nä apu­na pyr­ki­mi­ses­sä oli ai­ne­jär­jes­tön val­men­nus­kurs­si, jol­le hän osal­lis­tui Tam­pe­reel­la pari ker­taa vii­kos­sa.

Han­na-Kai­sa ker­too ol­leen­sa lu­ki­os­sa "ihan kes­ki­ve­ro­hy­vä op­pi­las, ei mi­kään kym­pin, mut­ta joku sem­moi­nen ka­sin".

Yli­o­pis­ton pää­sy­koe meni kirk­kaas­ti läpi, mitä se­lit­tää Han­na-Kai­san mu­kaan ai­to kiin­nos­tus alaan sekä työ­ko­ke­mus kä­rä­jä­oi­keu­des­sa. Val­men­nus­kurs­sil­la saa­dun ys­tä­vän kans­sa tsem­pat­tiin yh­des­sä.

Han­na-Kai­sa ker­too ol­leen­sa lu­ki­os­sa "ihan kes­ki­ve­ro­hy­vä op­pi­las, ei mi­kään kym­pin, mut­ta joku sem­moi­nen ka­sin". Jos jo­kin asia kiin­nos­taa, hän on val­mis lu­ke­maan pal­jon.

Kun tie­to si­sään­pää­sys­tä il­mes­tyi ne­tin Opin­to­pol­kuun, Han­na-Kai­sa ei ol­lut us­koa sitä, en­nen kuin pu­he­lu yli­o­pis­toon var­mis­ti, et­tei ky­sees­sä ole vir­he. Mi­tään va­ra­suun­ni­tel­maa hä­nel­lä ei ol­lut, mut­ta to­den­nä­köi­ses­ti töi­tä oli­si löy­ty­nyt Pir­kan­maan kä­rä­jä­oi­keu­des­ta.

En oli­si iki­nä läh­te­nyt yli­o­pis­toon, jos en oli­si en­sin men­nyt am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun tra­de­no­mi­o­pin­toi­hin ja sitä kaut­ta pää­ty­nyt kä­rä­jä­oi­keu­teen.

Opin­not oli­vat jäl­keen­päin aja­tel­len to­del­la työ­läät. Heti al­kuun op­pi no­pe­as­ti erot­ta­maan tu­han­sien si­vu­jen teks­ti­mää­räs­tä oleel­li­sen.

Gra­dus­saan hän tut­ki ym­pä­ris­tö­oi­keu­den alaan kuu­lu­vaa kai­vos­la­kia ja sitä, so­pi­si­ko sii­hen käy­tet­tä­väk­si int­res­si­ver­tai­lun pe­ri­aa­te, jota so­vel­le­taan ve­si­lain mu­kai­ses­sa lu­pa­har­kin­nas­sa. Han­na-Kai­sa Kiis­kin mu­kaan ju­ris­ti tar­vit­see vas­taa­vaa vi­ra­no­mais­har­kin­taa mo­nes­sa työ­teh­tä­väs­sä.

Val­mis­tu­mi­nen vii­väs­tyi puo­li vuot­ta, sil­lä Han­na-Kai­sa oli opin­to­jen töis­sä La­pin kä­rä­jä­oi­keu­des­sa ja ve­ro­hal­lin­nos­sa. Hän suo­rit­ti myös lop­puun viit­tä vail­le val­miit lii­ke­ta­lou­den opin­not.

Han­na-Kai­sa us­koo, et­tä kai­kel­la on ol­lut mer­ki­tyk­sen­sä.

– En oli­si iki­nä läh­te­nyt yli­o­pis­toon, jos en oli­si en­sin men­nyt am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun tra­de­no­mi­o­pin­toi­hin ja sitä kaut­ta pää­ty­nyt kä­rä­jä­oi­keu­teen.

Viih­ty­mi­ses­sä aut­ta­vat niin vir­ka lii­ken­ne- ja vies­tin­tä­vi­ras­to Tra­fi­co­mis­sa kuin Le­vil­tä ko­toi­sin ole­va poi­ka­ka­ve­ri, jota tus­kin on­nis­tuu hou­ku­tel­la pois poh­joi­ses­ta.

Han­na-Kai­sa Kiis­ki muut­ti Ro­va­nie­mel­le tar­koi­tuk­se­naan suo­rit­taa kol­mes­sa vuo­des­sa kaik­ki läs­nä­o­loa vaa­ti­vat opin­not ja pa­la­ta mah­dol­li­sim­man pian ete­lään. Toi­sin kävi: vii­des vuo­si Ro­va­nie­mel­lä on al­ka­nut, ja sin­ne hän on myös jää­mäs­sä.

Viih­ty­mi­ses­sä aut­ta­vat niin vir­ka lii­ken­ne- ja vies­tin­tä­vi­ras­to Tra­fi­co­mis­sa kuin Le­vil­tä ko­toi­sin ole­va poi­ka­ka­ve­ri, jota tus­kin on­nis­tuu hou­ku­tel­la pois poh­joi­ses­ta.

Han­na-Kai­sa Kiis­ki on aloit­ta­nut la­ki­a­si­ain eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja­na Tra­fi­co­mil­la vir­ka­paik­ka­naan Ro­va­nie­mi. Pää­o­sin etä­nä teh­tä­vä työ si­säl­tää hy­vin laa­jan alu­een ajo­kort­ti­lais­ta muu­tok­sen­ha­kuun ja tie­to­suo­jaan.

Han­na-Kai­sa ker­too sa­mal­la val­men­nus­kurs­sil­la ol­lees­ta elä­köi­ty­nees­tä in­si­nöö­ris­tä, jon­ka elä­mäs­sä oli jää­nyt to­teu­tu­mat­ta yk­si haa­ve: lu­kea ju­ris­tik­si.

Pa­la­taan vie­lä Ruo­ve­den lu­ki­oon ja Ur­po Ko­so­sen yh­teis­kun­ta­o­pin tun­neil­le.

– Hän toi­mi erään­lai­se­na in­noit­ta­ja­na mul­le. Olen ai­ka ty­kän­nyt pal­jon yh­teis­kun­nal­li­sis­ta asi­ois­ta, ja hä­nen pi­tä­män­sä tun­nit oli­vat osa­syy­nä sii­hen, et­tä kiin­nos­tuin näis­tä asi­ois­ta.

An­toi­ko pie­ni lu­kio riit­tä­vät eväät unel­moi­da mis­tä ta­han­sa?

– Eh­dot­to­mas­ti an­toi, roh­ke­as­ti vaan ko­kei­le­maan kaik­kia uu­sia asi­oi­ta.

Han­na-Kai­sa ker­too sa­mal­la val­men­nus­kurs­sil­la ol­lees­ta elä­köi­ty­nees­tä in­si­nöö­ris­tä, jon­ka elä­mäs­sä oli jää­nyt to­teu­tu­mat­ta yk­si haa­ve: lu­kea ju­ris­tik­si. Vie­lä elä­kei­äs­sä hän on­nis­tui pää­se­mään oi­keus­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan.

– Se oli niin hie­no ta­ri­na: iki­nä ei ole lii­an myö­häis­tä, Han­na-Kai­sa Kiis­ki roh­kai­see.

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 21.4.2022.